Tietojohtaminen tienhaarassa – kahden kerroksen väestä yhteiseen näkemykseen?

Aloitin tietojohtamisen jatko-opiskelijana vuonna 2001. Tietojohtamisen koulutusohjelma sai alkunsa Tampereen teknillisellä yliopistolla vuosituhannen vaihteessa. Nostan tässä tekstissä esiin muutaman mielestäni keskeisen näkökulman pohdittaessa tietojohtamisen tulevaisuutta. Omasta vinkkelistäni viimeaikaisesta keskustelusta nousee esiin kaksi jossain määrin toisistaan poikkeavaa näkökulmaa.

Ensimmäinen näkökulma pohjaa strategisen johtamisen tutkimusperinteeseen ja tarkastelee tietoa arvonluonnin perustana ja kilpailukyvyn lähteenä. Tätä näkökulmaa edistävissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa keskustellaan tyypillisesti liiketoimintajohdon kanssa. Hankkeissa tunnistetaan organisaation kilpailukyvyn kulmakiviä, pyritään ymmärtämään näiden kannalta kriittisiä tietoresursseja ja kehitetään johtamismalleja ja työkaluja, joilla näitä voidaan kehittää. Kyse on strategian jalkauttamisesta ja suorituskyvyn parantamisesta.

Toinen näkökulma tarkastelee asiaa jossain määrin operatiivisemmasta näkökulmasta. Se pyrkii usein ratkaisemaan enemmän tiedonhallinnallisia ongelmia. Tämän näkökulman teoreettisen taustan linkittäisin informaatiotutkimukseen ja tietojärjestelmätieteeseen. Tämä on jossain määrin yksinkertaistava jako, sillä toki tämäkin näkökulma omaa linkityksen johtamiseen ja liiketaloustieteen tutkimukseen, jos niin halutaan. Keskeisiä kysymyksiä ovat tällöin muun muassa: miten ja millaisin välinein tietoa luodaan, kerätään, siirretään, jalostetaan ja millaisen johtamismallin kautta strategian edellyttämät toimenpiteet viedään käytäntöön. Keskustelukumppanit löytyvät useimmiten tietohallinto-osastolta.

Näkökulman valinta johtaa erilaisiin ongelmiin, kysymyksiin ja ratkaisuihin. Kuten todettu, näkökulmien taustalla ovat erilaiset teoreettiset perinteet ja ne edellyttävät soveltajiltaan erilaisia taitoja.

Lähtökohtaisesti mainitut näkökulmat täydentävät toisiaan. Käytännössä on kuitenkin usein havaittu, että taustalla vallitsevat perusolettamukset, toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet sekä toimijoiden erilaiset valmiudet johtavat, jos ei nyt ristiriitaisiin tulkintoihin tai väärinkäsityksiin, niin ainakin hyvin erilaisiin ratkaisuehdotuksiin.

Kokonaisvaltaisen ratkaisun luomiseksi on tärkeää ymmärtää tietojohtamisen rooli organisaatiossa. Siinä missä se yhdelle edustaa laajaa näkökulmaa organisaation tai palvelujärjestelmän toiminnan kehittämiseen niin toiselle kyse voi olla tekniikasta ja tiedonkeruun edellyttämästä tietojärjestelmästä.

Itse uskon tietojohtamisen oppien soveltuvan erityisesti laajojen kokonaisuuksien, kuten julkisen palvelujärjestelmän, johtamiseen. Tämäkin näkökulma johtaa viime kädessä keskusteluun kokonais- ja tietoarkkitehtuurista, mutta ennen näihin arkkitehtuurikysymyksiin siirtymistä on syytä käydä keskustelu siitä, mitä toiminnalla tavoitellaan. Toiminta-arkkitehtuuri otetaan liian usein itsestäänselvyytenä – onhan niitä palveluita mallinnettu ja kuvattu.

Tällä hetkellä tietojohtamisen keskustelua tuntuu dominoivan teknologia-orientoinut tiedonhallinnan näkökulma. Big data, IoT ja analytiikka tuntuvat olevan ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin. Uusia välineitä tulee tutkia, mutta korostaisin liiketoimintalähtöisyyttä näitäkin lähestyttäessä. Mikäli tätä ei ymmärretä, on tuloksena liiketoiminnan tavoitteesta irrallisia ratkaisuja.

Oma keskustelunaiheensa on se, että joko tietojohtamisesta on kypsynyt niin luonnollinen osa modernia johtamista, että se on itse asiassa integroitunut osaksi niin sanottuja perinteisempiä johtamismalleja ja voimme jatkossa keskittyä yksinomaan uusien teknologioiden ja ratkaisujen kehittämiseen.

En ole tästä vakuuttunut. Vaikka edistyneimpien organisaatioiden tapauksessa tietonäkökulma onkin jo hyvin huomioitu, monille organisaatioille big datan hyödyntäminen on vielä kaukainen haaste.

Olemassa olevan informaation jalostaminen, tiedon ja osaamisen hyödyntäminen sekä arkipäiväinen tiedolla johtaminen ovat monille organisaatioille paljon ajankohtaisempia, realistisempia ja tärkeämpiä johtamisen tavoitteita ja tehtäviä kuin maailmankaikkeuden sisältämän datan seulonta ja analysointi. Keskeistä on löytää omalle organisaatiolle parhaiten soveltuvat tietojohtamisen mallit ja keskittyä integroimaan tietonäkökulma osaksi jokapäiväistä toimintaa.

Tietojohtamisen tutkimuksen tulee niin ikään ymmärtää eri näkökulmien tarpeellisuus ja arvo, jotta ei käy niin, että tutkimusalan sisäisen ristivedon vuoksi tietojohtaminen ei tule koskaan lunastamaan siihen luotuja odotuksia. Yhteisenä tavoitteena tulee olla toiminnan tuloksellisuuden parantaminen. Parhaimmillaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tällöin tietojohtaminen tutkimusalana kykenee tarjoamaan laajan työkalupakin tietoyhteiskunnan johtamishaasteiden ratkaisuun.