Tuolta olin tulossa ja tuonne olen menossa

Vuosi on päättymässä ja samalla vaihtuu vuosikymmen. Oiva hetki muistella menneitä.

Vuosikymmenen ensimmäiset 5 vuotta työskentelin tutkijatohtorina Tampereen teknillisessä yliopistossa. Taskussa oli vielä melko tuore ajokortti tieteen tekemiseen ja tutkimuksen saralla porskutti hyvin. Erilaisia tutkimushankkeita oli käynnissä useita ja julkaisujakin syntyi hyvässä tahdissa. Opetusvastuuta oli juuri sopivasti.

Tutkimusteemat liittyivät suorituskyvyn mittaamiseen ja johtamiseen, tietojohtamiseen niin yksilö-, organisaatio- kuin aluetasolla, tietointensiivisten organisaatioiden johtamisen erityiskysymyksiin sekä tietotyön luonteeseen ja sen tuottavuuden mittaamiseen.

Näin jälkeenpäin ajateltuna väitöksen jälkeinen aika ei kuitenkaan ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Aikaan liittyy paljon epävarmuutta, kovia omia odotuksia ja myös jonkinlaista ulkoista painetta oman tutkimusryhmän perustamisesta.

Apua ja konkreettista tukea selviytymiseen on kuitenkin tarjolla melko vähän. Tohtorin odotetaan selviävän. Tämän päivän tilannetta seuraillessa on helppoa todeta, että ei ole ainakaan helpommaksi tuo uravaihe muuttunut.

Väitöksen jälkeen yliopistomaailman kovuus nousee esiin. Vuosikymmen toi kokonaiskustannusmallin, supisti perusrahoitusta ja lisäsi kilpailua. Jos vielä jatko-opinnoissa saikin tukea ja ohjausta sekä apua rahoituksen löytämisessä, niin viimeistään väitöksen jälkeen on tutkijan usein kyettävä lentämään omin siivin.

Jatko-opiskelijoiden keskuudessa vallitseva hyvä yhteishenki ja jonkun sortin yhteisöllisyys on vaarassa kadota, kun nuorten tohtoreiden tiet vievät ”ulkomaailmaan” tai yliopistopestejä etsitään sieltä missä niitä sattuu olemaan tarjolla. Instituution strategiat ja yksilön intressit eivät aina kohtaa. Eikä kaikkien tietenkään kuulu jäädä yliopistoon.

Oma polkuni vei vuoden 2015 alussa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakouluun, josta avautui vuodenmittainen professorin sijaisuus. Näin vilkahduksen yliopistosta professorin silmin. Näytti muuten kovin erilaiselta. Omalta osaltani tuosta jaksosta tuli yksi tärkeä pätkä lisää omaan nyt jo varsin laajaan eripituisten pätkien kokoelmaani.

Julkisen talousjohtamisen opintosuunnasta tuli paikka, jossa näin oman tutkimukseni uudessa valossa. Työnkuvaan tuli myös uutta väriä koulutusviennin muodossa. Tutkimusjohtajan roolissa olen ollut sittemmin mukana monessa, matriisin horisontaaliset prosessit ja niiden hallinnan haasteet ovat tulleet tutuiksi.

Minun vuosikymmeneni jakautuu siis jokseenkin tasan Hervannan ja Keskusta-kampuksen välillä. Tavallaan lähellä, mutta silti niin kaukana.

Vuosikymmen toi Tampereelle uuden yliopistoyhteisön. Tätä tarinaa ovat värittäneet monenlaiset vaiheet, joissa risteävät institutionaaliset logiikat ovat iskeneet kipinää, milloin mistäkin syystä. Tilannetta on ollut mielenkiintoista tarkastella paitsi oman taustani niin myös käynnissä olevan hybridihallinnan tutkimukseni valossa.

Missä ovat organisaation rajat, kenellä tai keillä on valta, miten organisaation uusi identiteetti rakentuu, päätöksenteon keskittämisen ja hajauttamisen kysymykset, me, te vai he? Mitenkäs henkilöstö?

Valtava määrä hybridihallinnan kysymyksiä velloo takaraivossa. Mielenkiintoista seurata millaisia vastauksia tuleva vuosikymmen näihin kysymyksiin tarjoaa.

Professori-vuotta lukuun ottamatta olen työskennellyt pääosin kilpaillun tutkimusrahoituksen projekteissa. Pääroolissa olleen tutkimuksen ohella olen kuitenkin myös opettanut monenlaista. Sen verran onnellisessa asemassa olen ollut, että olen pystynyt melko hyvin yhdistämään opetuksen ja tutkimuksen. Sivusta seuranneena tiedän, että kaikille tämä ei ole ollut mahdollista.

Nuorilla tutkijoilla väitöskirja painaa mieltä, mutta päivät täyttyvät opetusvastuista ja erilaisesta tutkimushankkeiden sillisalaatista. Höysteeksi tarjoillaan vähän hallintoa, kehittämistä ja arviointia. Paine kasvaa.

Keep the faith! Kyllä se siitä suttaantuu, kun visio pysyy kirkkaana mielessä!

Tutkijan saavutuksia mitataan kolmessa kategoriassa: tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Olen yrittänyt suorittaa kaikissa kategorioissa. Julkaissut, opettanut ja kiertänyt puhumassa ja kysymässä.

Aina pitää kuitenkin petrata. Tavoitteita ensi vuosikymmenelle riittää. Kovemmissa lehdissä pitää julkaista, vaativampia opetustehtäviä suorittaa ja pienistä piireistä pitää murtautua entistä suuremmille kansainvälisille areenoille.

Tutkijoiden arviointiin on näennäisen objektiivisia mittareita, mutta tarkemmin analysoiden monet niistä ovat lopulta aika subjektiivisia. Vertaisarvioita tekevät aina ihmiset, oli sitten kyse julkaisujen arvioinnista tai tehtävien täytöistä. Tässä prosessissa se, mikä on yhdelle huippua, voi olla toiselle täyttä kuraa. Kyse on tulkinnasta ja näkökulmasta.

Vaikka matkan alkumetreillä tätä on joskus vaikea ymmärtää, alkaa se vuosikymmenen lopussa jo tuntua järkeenkäyvältä. Tarina kehittyy ja ihmiset oppivat. Lopulta useimmat meistä löytävät paikkansa. Ehkä se missattu mahdollisuus ei ollut se oikea.

Joskus jopa instituutio oppii, vaikka se onkin usein huomattavan hidas prosessi. Huolimatta yksilöiden yhteenlasketusta viisaudesta.

Jännityksellä jään odottamaan mitä ensi vuosikymmen minulle tarjoaa. Uskoisin, että hästägit #tietojohtaminen, #tiedollajohtaminen ja #tuloksellisuus ovat agendalla edelleen. Jos nämä teemat kiinnostavat niin pysy kanavalla!

Ennen sitä kuitenkin #hyvääjoulua ja #hyvää2020.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s