Jatkokertomus analytiikasta ja ihmisyydestä

”Yliopisto on jatkokertomus”, sanoi rehtori Liisa Laakso lukukauden avajaispuheessaan Tampereella viime viikolla.

Yhdenlaista jatkokertomusta pääsimme todistamaan Johtamiskorkeakoulun seitsemättä kertaa järjestämässä johtajuussymposiumissa. Tarina alkoi Thomas Davenportin analytiikkaluennolla ja jatkui läpi päivän erilaisissa seminaareissa ja työpajoissa. Näiden välissä ajatuksia vaihdettiin kahvitauoilla, lounaalla ja yliopiston käytävillä. Kuin tietojohtamisen oppikirjasta.

Eikä tarina loppunut viimeiseen seminaariin – tarina on vasta alussa.

Johtajuussymposium tarjosi tietojohtamisen tutkijalle hienon mahdollisuuden kuulla maailmankuulua professoria Tampereen yliopiston juhlasalissa yhdessä yli 500 muun teemasta kiinnostuneen kanssa.

Davenportin ja Prusakin vuonna 1998 julkaisema kirja ”Working Knowledge: How Organizations Manage what They Know” esittää otsikossaan kysymyksen joka on edelleen tietojohtamisen tutkimuksen ja käytännön sovellusten ytimessä.

En lähde tässä referoimaan luentoa. Referoinnin sijaan yritän hieman positioida esitystä kotimaiseen tietojohtamisen keskusteluun. Tämä on minusta tärkeää, koska analytiikka ei mielestäni kaikessa tärkeydessään edusta tietojohtamista kokonaisuudessaan.

Rehtori Laakson käyttämä jatkokertomus-analogia kosketti, koska se toi mieleen oman viime aikoina käyttämäni tiedolla johtamisen määritelmän: ”tiedolla johtaminen määrittyy kollektiivisena tulkintaprosessina, jossa keskustellaan erilaisten näkökulmien välillä sekä luodaan tiedolle merkityksiä”.

Tälle dialogille data ja informaatio tarjoavat tärkeän lähtökohdan.

Davenport ei puhunut kollektiivisesta tulkintaprosessista, mutta hänen esitystään kommentoineet professori Nina Helander ja Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen nostivat omissa kommenttipuheenvuoroissaan esiin tärkeitä analytiikkaa kehystäviä tarkastelukulmia. Nämä kolme puheenvuoroa tarjosivat kuulijoille eräänlaisen dialogin siitä mitä tietojohtaminen on.

Johtajuussymposiumin tarinaa voi seurata kronologisesti twitteristä (#johtajuussymposium). Seuraavassa minä rikon kronologisen kerronnan ja kehystän Davenportin esityksen uudelleen.

Uudelleen kehystys kommenttipuheenvuorojen kautta

Helander nosti esiin pienten organisaatioiden näkökulman. Pienelläkin datalla on väliä, kuten twitter-yleisö oivallisesti toi esiin jo Davenportin esityksen aikana. Pienen datan analysointi on myös mahdollista ilman tekoälyä tai viimeistä huutoa olevia välineitä ja menetelmiä.

Helander nosti esiin myös faktojen ja tunteiden rinnakkaiselon inhimillisessä päätöksenteossa. Molempia tarvitaan – ainakin toistaiseksi uskomme näin.

Heinosen edustaman Opetushallituksen näkökulmasta on tärkeää pohtia millaista aineetonta pääomaa tulevaisuus edellyttää sekä millaista osaamista ja taitoja tulevaisuuden yhteiskuntaan kasvaville lapsille pitäisi tämän johdosta opettaa. Viime kädessä Heinosen pohdinta päätyi kysymykseen: ”mitä tarkoittaa olla ihminen?”

Siinäpä vasta hyvä kysymys pohdittavaksi näinä robotiikan, tekoälyn ja koneoppimisen aikoina. Tässä kehyksessä analytiikka-alustus asettuu paremmin uomiinsa kotimaisessa tietojohtamisen kentässä. Ainakin minun tarinassani.

Kerrataanpa lyhyesti – Mistä Davenport puhui?

Davenport paketoi analytiikan neljä vaihetta seuraavasti: 1) käsityöläisvaihe (artisanal analytics), 2) ison datan vaihe (Big data analytics), 3) datatalouden aikakausi (data economy analytics) sekä 4) kognitiivisen analytiikan vaihe (cognitive analytics). Kokeneen esiintyjän tarinankerronta oli uskottavaa ja nelijako kuulosti järkevältä.

Tarinan kaari vei yleisön matkalle neljänteen vaiheeseen. Muutama iso yritys on jo siellä, esimerkkejäkin kuultiin. Iso osa yrityksistä ei kuitenkaan vielä ole siellä, tai edes lähellä. Kuten niin usein kauneus on katsojan silmässä.

Esityksen loppupuolella Davenport tarjoili reseptin, jolla tulla tiedolliseksi organisaatioksi (cognitive company) ja reseptivihon seuraava kalvo tarjoili tiedollisen maan reseptin (cognitive country). Skaalautuvuutta löytyy. Nyt vain twitteriä selaamaan, sieltä ne reseptit löytyvät ihan ilmaiseksi.

Esitys tarkasteli kevyesti myös työn tulevaisuutta – tuttuja uhkakuvia viimeaikaisesta työn automatisointikeskustelusta, mutta myös muutama vinkki. Pari twiittiä vangitsi nämäkin.

Osa tarjoiltua ratkaisua oli jaottelu ”Moon Shot” ja ”Low hanging Fruit” lähestymistapojen välillä. Tämä jäi varmasti monelle kuulijalle mieleen. Samasta teemasta Davenport ja Prusak kirjoittivat jo 1998 ” Don’t talk up your project until you have something worth talking about.”

Yksinkertaiset asiat toimivat edelleen.

Analytiikka ja kotimainen tietojohtamisen keskustelu

Esityksen otsikko oli ”Analytics and management; the present and the future”. Esitys kertasi ainakin minua miellyttäneellä tavalla analytiikan vaiheita. Osalle yrityksistä huominen on huomenna ja osalle hieman myöhemmin.

Tulokulma oli data-orientoitunut ja organisaatiolähtöinen. Osasyy tähän on luonnollisesti esityksen otsikko, mutta tämä on tyypillistä amerikkalaiselle koulukunnalle laajemminkin. Euroopassa liiketoimintatiedon hallinta huomioi laajemmin ja moniulotteisemmin erilaiset tietolähteet ja lähestymistapa on eräällä tavalla ”pehmeämpi”. Ihan höpöjä ei Euroopassakaan puhuta, laadullinen informaatio ja tulkinta vain saavat enemmän tilaa.

Analytiikkaan keskittyminen jättää helposti taka-alalle myös aineettoman pääoman ja organisaation oppimisen näkökulmat (kts. oheinen kuva). Tämä on toki kärjistys. Davenport puhui kyllä esim. tulevaisuuden osaamistarpeista ja yhtenä alan pioneereista hän on kyllä varsin tietoinen näistäkin näkökulmista.

Ei luonnollisestikaan ole realistista odottaa, että analytiikkaa käsittelevä tunnin esitys pystyisi kattamaan kaikki mahdolliset tietojohtamisen alueet. Oli silti hienoa seurata millaisiin sfääreihin alustus keskustelun lopulta johdatteli.

Minusta alustus ja kommenttipuheenvuorot toimivat hienosti ja tarjosivat ajateltavaa monella eri tasolla. Kukin meistä kuuli omat tärkeät juttunsa ja rakensi omaa tarinaansa tietojohtamisen ympärille. Taas on ruokaa dialogille.

tijo

Kuva. Johtamisen haasteita ja niitä vastaavia tietojohtamisen lähestymistapoja (Laihonen ym., 2013).

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s