Opettamassa ja oppimassa Ho Chi Minh Cityssä

Neljäs kerta Ho Chi Minh Cityssä toi taas mukanaan läjäpäin uusia kokemuksia, vaikka pääosin tallailin ihan samoja katuja kuin aikaisemmillakin kerroilla. Viikon tärkein tehtävä oli opettaa ensimmäinen kurssi uudessa maisteriohjelmassa.

Varsinaisen substanssin lisäksi pyrimme löytämään aikaa myös orientoiville opinnoille, opiskelijoihin tutustumiselle ja yhteishengen luomiselle sekä suomalaiseen opetus- ja oppimisajatteluun totuttelulle. Kaikki nämä kietoutuivat lopulta varsin mukavaksi kokonaisuudeksi.

Opetuksen ohella ehdimme vaihtaa kuulumisia edellisten ohjelmien alumnien kanssa ja käydä myyntineuvotteluita uusien koulutusohjelmien osalta. Lyhyen palaverin pidin myös samoista tutkimusaiheista kiinnostuneen Australialaisen professorin kanssa.

Luonnollisesti myös makumatkat vietnamilaiseen keittiöön kuuluivat asiaan ja ehdimmepä tutustua kaupungin keskeisimpiin nähtävyyksiinkin.

Lähiopetusjakson lisäksi opettamaamme kurssiin sisältyi yksin ja ryhmissä tehtyjä esitehtäviä, sähköinen luentotentti sekä kirjallinen lopputehtävä. Pyrimme käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä, jotta kokonaisuus tukisi opiskelijoiden oppimista mahdollisimman monipuolisesti.

Kirjoittelemme vielä porukalla opetussuunnittelun ja itse opetuksen isosta kuvasta, joten keskityn tässä nyt vain muutamaan oman alueeni erityiskysymykseen. Lähijaksolla tarkasteltiin erityisesti julkisen sektorin tuloksellisuuteen liittyviä näkökulmia.

Harjoittelimme tuloksellisuusilmiön tunnistamista ja sen erottamista kulloinkin käytettävästä analyysikehyksestä. Luonnollisesti puhuin myös tiedolla johtamisesta ja tuloksellisuusinformaation tärkeydestä julkisen sektorin kehittämisessä ja johtamisessa.

Edellisten lisäksi pidin lyhyet luennot myös aineettomasta pääomasta ja tietotyön tuottavuudesta, koska uskon näillä tulokulmilla olevan tärkeä merkitys julkisen sektorin tuloksellisuuden kehittämisessä.

Valmistelin luennot pitkälti samalla tavalla kuin kotimaassa. Tiedostin, että tähän liittyy omat riskinsä. Pelkäsin erityisesti sitä, että pohjoismaalaiseen hyvään hallintoon kuuluvat peruslähtökohdat, kuten esimerkiksi läpinäkyvyys, avoimuus ja luottamus, saattavat saada hyvin erilaisen tulkinnan Vietnamin kontekstissa.

Kävimme läpi muutamia tuloksellisuuden johtamisen perusviitekehyksiä ja keskustelimme siitä, miten tuloksellisuus on monitulkintainen ilmiö ja miksi tämän vuoksi tasapainotettu mittaaminen tarjoaa usein paremman lähtökohdan ilmiön hahmottamiselle ja haltuun ottamiselle kuin vain yhdestä näkökulmasta tapahtuva tarkastelu.

Keskustelimme tavoiteasetannan tärkeydestä ja pyrimme hahmottamaan eroa tavoitteen, mittarin ja tekemisen välille. Tämä tuntui aluksi olevan opiskelijoille hankala tehtävä. Sama ongelma on toki tullut usein vastaan kotimaassakin.

Eksakteja tavoitteita on välillä kovin vaikeaa puristaa esiin. Tavoitteet muistuttavat helposti enemmän toimenpide listaa. ”Kehitetään….”, ”käynnistetään…”, selvitetään…”, ”muodostetaan…”.

Tärkeää tekemistä, mutta sinällään vaatimattomia tavoitteita, jos strategiakauden keskeiset tavoitteet liittyvät vain tämän kaltaisiin tekemisiin.

Tavoitteet voisivat parantua yksinkertaisilla lisäkysymyksillä. Mitä kehittämisellä tavoitellaan? Miksi joku projekti käynnistetään? Miksi tarvitaan lisäselvitystä? Miksi työryhmä muodostetaan?

Tavoitteet on kyettävä ilmaisemaan napakammin, jotta ne ohjaavat toimintaa ja synnyttävät uudenlaista toimintaa.

Indikaattorien tai mittareiden osalta ongelma on usein sama.

Virkamies laittaa mieluummin tavoitteeksi/mittariksi ”Ulkomaisen investointirahan houkuttelemisen” kuin ”Ulkomaisten investointien määrän”. Voi sitten jälkikäteen listata mitä kaikkea on tehty investointien houkuttelemiseksi, jos vaikka valuuttamääräisesti tulos olisikin vaatimaton.

Toinen esimerkki suoraan opiskelijoiden post-it lapuilta: ”turhan byrokratian karsiminen”.

Tästä tavoitteesta on suhteellisen helppo päästä yhteisymmärrykseen, mutta mikä on mittari? Mistä tiedetään onko tavoitteessa onnistuttu vai ei? Taas jää liikaa tilaa selittelylle.

Loppuviikkoa kohti opiskelijat alkoivat saada juonesta kiinni. Toivottavasti ajattelumalli iskostui takaraivoon ja he levittävät viestiä omissa organisaatioissaan. Vaikka itse tavoitteet eivät heti muuttuisikaan, niin ehkä asioista kuitenkin keskustellaan aikaisempaa enemmän eikä tavoitteita vain lätkäistä paperille ilman sen perusteellisempaa pohdintaa.

Toki täytyy muistaa, että ei se aina niin helppoa ole käytännössä. Omisssa rooleissaan paikallisina keskitason johtajina heillä ei juurikaan ole paukkuja vaikuttaa tavoiteasetantaan. Toki tiedostin tämän.

Edetään siis pienin askelin. Ensin pitää oppia ajattelemaan toisin. Oppia näkemään vaihtoehtoja ja tunnistaa mahdollisuuksia. Tämän jälkeen jokainen meistä voi omassa toiminnassaan tehdä pieniä muutoksia. Näistä pienistä muutoksia ja kehitysaskeleista syntyy isompi muutos. Kärsivällisyyttä.

Muutos ottaa aikansa, mutta jos kukaan ei näe vaihtoehtoja, ei muutos myöskään tapahdu koskaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s