Jotain vanhaa, uutta, lainattua ja sinivalkoista

Kaikkea sitä tulee mieleen lentokentällä istuskellessa. Vajaa viikko reissua takana. Koulutusvientiä Hanoihin, Vietnamiin. Mitä tapahtui ja mitä jäi käteen?

Reissun alkajaisiksi osallistuimme Johtamiskorkeakoulun ja Finland Universityn Niina Nyyssölän voimin National Academy of Public Administration:n (NAPA) järjestämään seminaariin ”Building an enabling and integrity government in the process of accelerating the national industrialization, modernization and international integration”.

Tapahtuma oli yllättävän iso, paikalla oli noin 120 ihmistä ja tämän lisäksi live-lähetystä seurasi verkon kautta noin 50 ihmistä kolmessa eri kaupungissa. Hieno tilaisuus päästä kuulemaan Vietnamin kehityksestä ja toisaalta päästä jakamaan omia ajatuksia muutoksen edellyttämästä johtamisosaamisesta. Johtamisosaamistahan me olemme tarjoamassa.

Minun lisäkseni kansainvälistä väriä seminaarin puhujakaartiin toivat saksalainen, ranskalainen ja korealainen puhuja. Hieno kansainvälinen tapahtuma. Simultaanitulkkaus mahdollisti myös vietnaminkielisten esitysten seuraamisen.

NAPA on Johtamiskorkeakoulun vanha kumppani ja seminaarin lisäksi kävimme neuvotteluja seuraavista yhteisistä koulutuskokonaisuuksista. Keskusteluissa tuli esiin hyviä uusia avauksia, joita lähdemme kotiuduttuamme jatkojalostamaan. Erityisen hienoa on saada näissä asioissa NAPA:n pään yhteyshenkilöksi meidän omasta maisteriohjelmastamme valmistunut JKK-alumni.

Kolmas aktiviteetti NAPA:n kanssa oli kypsyyskoe. Lauantai-iltapäivän ratoksi istuimme kolme tuntia varsin tunnelmallisessa luokkahuoneessa. Edellisestä tentin valvonnasta on tovi vierähtänyt – pitkältähän se tuntui. Mutta niin tuntui varmasti opiskelijoistakin, jotka jännittivät koetta kovasti. 1000 sanaa englantia ei ole kaikille ihan helppo juttu. Suurin osa opiskelijoista vaikutti kuitenkin valmistautuneen hyvin ja tekstiä näytti syntyvän.

Reissun NAPA osuuden kruunasi vietnamilaisessa perheessä nautittu dinner. Kolme sukupolvea asui saman katon alla ja oli aivan uskomattoman hienoa viettää ilta heidän kanssaan. Ruoka oli maittavaa ja koko perhe mukana juttelemassa suomalaisten vieraiden kanssa. Kukin oman kielitaitonsa mukaan.

Uutta väriä reissuun toi tapaaminen minulle uuden yliopiston edustajien kanssa. Maisteriohjelmaa olivat vailla. Kävimme erittäin hyvät keskustelut heidän odotuksistaan ja meidän ajatuksistamme yhteistyötä kohtaan.

Tämä oli toinen tapaaminen kyseisen yliopiston kanssa joten jää oli murrettu jo edellisellä johtajatason vierailulla. Nyt päästiin käsiksi yksityiskohtiin ja moni asia täsmentyi hienosti. Työ jatkuu opetussuunnitelman täsmentämisellä ja toivottavasti sen jälkeen aletaan hahmottelemaan sopimuspapereita. Uuden kumppanin kanssa tarvitaan kaikenlaista dokumentaatiota ennen kuin molemmilla osapuolilla on riittävästi leimoja papereissa.

Näillä reissuilla oppii myös sen, että opetusohjelman otsikoita, opetusmenetelmiä ja myyntipuheita voi myös silloin tällöin lainata kaverilta. Joskus on luvattava paljon, jotta kaupat syntyvät.

Trendikkäät ohjelmateemat myyvät hyvin. Välillä tuntuu, että ne ovat jopa tärkeämpiä kuin opetuksen sisältö. Tällöin lähdetään kuitenkin väärä pää edellä kiipeämään.

Myöhemmin koulutuslupaus pitää pystyä lunastamaan jokaisessa opetustilanteessa. Jokaisen opettajan pitää pystyä seisomaan lupausten takana. Luokan edessä sinä olet sinä ja siinä uskottavuutesi punnitaan.

Helppo on luvata ja hehkuttaa, huomattavasti paljon vaikeampaa on usein tehdä lupauksista totta. Suomalainen rehellisyys on se mistä kannattaa pitää kiinni.

Viikon taas koulutusviennin arkea eläneenä olen entistä vakuuttuneempi, että meillä suomalaisilla on paljon annettavaa koulutusvientikuvioissa. Tällä en tarkoita, että meillä olisi jotenkin yksioikoinen oikeus ajatella olevamme parempia. Ylimieliseksi ei parane alkaa.

Koulutusvienti on parhaimmillaan molemminpuolista oppimista ja edellyttää toisen osapuolen kunnioittamista. Suomalaisen hyvän ja tehokkaan hallinnon näkökulmasta Vietnamissa on vielä opittavaa. Ei meidän systeemimme sinne sellaisenaan istu, mutta pienin askelin uskon meidän voivan auttaa läpinäkyvämmän, oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman julkisen sektorin rakennustyössä.

Nyt lentokentällä tuntuu, että matkan aikana ehti tapahtua paljon. Viime viikon seminaarista tuntuu olevan jo ikuisuus. Paljon on taas tavattu uusia ihmisiä, nähty uusia paikkoja ja maisteltu uusia makuja. Kiva on käydä reissussa, mutta kiva aina myös palata kotiin. Hong Kong – vielä on matkaa perille.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s