Hyvä, paha kontrolli

Viime aikoina on kirjoiteltu paljon kontrollista. Tai tarkemmin siitä, että kontrollin tarve olisi jotenkin vähentynyt organisaatioissa. Puhutaan itseorganisoitumisesta, tulkinnan tärkeydestä ja itsensä johtamisesta monen muun ajankohtaisen käsitteellisen virityksen lisäksi.

Minä en ihan täysin osta ajatusta kontrollin tarpeen vähentymisestä. Vaikka kuinka luottaisin siihen, että alaiset, kollegat ja muut luotetut tahot tekisivät työnsä hyvin, en silti olisi valmis olemaan tilivelvollinen heidän tekemisistään ilman minkäänlaista kontrollimekanismia.

Siitä olen toki samaa mieltä, että kontrollimekanismit, käytännöt ja työkalut elävät rajua muutosta. Niinhän ne tekevät jatkuvasti.

Mitä kauempana työt tehdään, mitä monimutkaisempia ovat toimijoiden ja toimenpiteiden keskinäiset vaikutussuhteet, sitä tarpeellisemmaksi kontrolli- ja seurantamekanismit minusta nousevat. Toki kaukana olemisen määritelmäkin elää muutosta.

Johdon ei toki tarvitse enää kellottaa kaikkea. Seuranta on tänä päivänä paljon hienostuneempaa ja myös hienojakoisempaa kuin minkä sekuntikello ikinä mahdollisti. Kontrollimekanismeista on tullut vuorovaikutteisempia, automatisoidumpia ja ehkä samalla myös huomaamattomampia.

Se ei kuitenkaan muuta taustalla vallitsevaa perustarvetta olla tietoinen asioista ja niiden tilasta. Jos yksi on tilivelvollinen toisen tekemisistä, niin yleensä hän haluaa olla ainakin jollain tasolla tietoinen mitä se toinen touhuaa ja saa aikaan.

Kontrolli elää yhä varsin voimallisesti esimerkiksi budjeteissa, sopimuksissa, organisaatiorakenteissa ja yhteistyösuhteissa.

Tämän lisäksi kontrolli on tänä päivänä sisäänrakennettu mitä monimuotoisimpiin algoritmeihin, jotka seuraavat meidän jokaista askeltamme, käytöstämme internetin syövereissä tai pankkikortin vilauttelua pitkin maailman. Tekemisiämme kontrolloidaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Nyt jos koskaan on syytä keskustella kontrollista, sen merkityksestä ja keinoista.

En olisi valmis uskomaan, että johtajalla on vapaus tai oikeus luopua kontrollista. Sen sijaan hänen on oltava entistä kiinnostuneempi etsimään uusia tähän päivään sopivia kontrollimekanismeja, jotka kunnioittavat niin GDPR asetusta, yksilönsuojaa kuin vallitsevia tasa-arvonäkemyksiä. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mekanismien tulisi lisäksi edistää ainakin työhyvinvointia ja tuottavuutta. Niin yksilön, yksikön kuin laajemman palvelujärjestelmän tasolla.

Kontrollia tapahtuu huolettomassa kahvipöytäkeskustelussakin. Näissä keskusteluissa kuullaan ja usein myös arvotetaan naapurikonttorin touhuja. Samalla vertaillaan ja opitaan. Kokeneemmilta tai joskus jopa työpaikan uusilta tulokkailta voi kuulla, että toisella tavalla toimien voisi tulla vielä parempaa jälkeä.

On monenlaisia interaktiivisia ja mahdollistavia kontrollimekanismeja, jotka tekevät tuloaan ja monelta osin ovat jo täällä. Se on se muutos, joka kontrollin saralla on käynnissä. Ei kontrollin tarpeen poistuminen. Näin minä uskon.

Automaatio, digitalisaatio, robotisaatio – tai miten nyt haluatkin asian ilmaista – mahdollistaa näkymättömän ja automatisoidun kontrollin. Johdon työpöytä ja tehtävälista muuttuvat, mutta en rinnastaisi tätä ainakaan ihan suoraan siihen, että kontrolloinnin tarve menettää merkityksensä.

Juurikin uutisoitiin, kuinka ”It-firmassa botti hoitaa tylsiä töitä”. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ”tylsää” kontrollia voi toteuttaa automaattinen slack-botti. Eikä mene kuin hetki, kun tämä botti oppii.

Jaa, että kontrollista ollaan luopumassa, ei siltä näytä. Ikävät hommat vaan hoitaa pomon sijaan tunteeton botti.

Voitaisiin myös ajatella, että vapausasteiden lisääntyessä henkilökohtaisen kontrollin tarve lisääntyy. Miten seuraat, että omat työt tulevat tehdyksi ja kääntäen miten pidät huolta, ettei ylityötunteja kerry liikaa ja loppuun palaminen uhkaa. Kontrollia tämäkin. Ja yhtä lailla sekä esimiehen että työntekijän itsensä vastuulla. Mutta esimies on tilivelvollinen. Esimies on työnantajan edustaja, jolla on oikeuksia ja ennen kaikkea velvollisuuksia.

Mittaus- ja seurantavälineet kehittyvät. On älykelloa, älykalsaria ja tunnesormusta – taas vain pari mainitakseni. Näiden kaikkien avulla harjoitetaan kontrollia – itse tai jonkun muun toimesta.

Vaikka perinteinen kontrolli-ajattelu elää murrosta, niin olisin silti sitä mieltä, että tarve kerätä informaatiota suoriutumisesta, tarve analysoida ja tulkita tätä informaatiota sekä tarve toimia tämän informaation pohjalta ei ole poistumassa.

Kontrolloijan ja kontrolloitavan välinen suhde sekä kontrollin välineet muuttuvat. Tämä puolestaan edellyttää uudenlaista kykyä ja suhtautumista kontrolliin. Sen olen valmis allekirjoittamaan.

Vaikka itse haluan uskoa esimerkiksi tiedolla johtamisen vuorovaikutteisuuteen, tuloksellisuusdialogiin ja suorituskyvyn mittaamisen oppimisnäkökulmaa painottavaan puoleen on silti useissa yhteyksissä tullut selväksi, että erityisesti tilivelvollisuussuhteet tuovat mukanaan tarpeen kontrollille. Siis ihan sille itselleen.

Kontrollista on viime aikoina muodostunut paha sana, josta kaikki tuntuvat haluavan eroon. Minä en halua. Minusta on turvallista ajatella, että asiat ovat jollain tavalla kontrollissa. Jotkut asiat ovat itseni kontrolloitavissa ja joidenkin asioiden kontrolli on muilla. Se on sitten valintoja mistä asioista haluan antaa kontrollin muille ja sen jälkeen kysymys kuuluu, että kenelle. Eniten minua pelottavat asiat, jotka tuntuvat lähtevän niin sanotusti lapasesta. Näistäkin on viime aikoina uutisoitu kasvavassa määrin – kontrollin puutettako?

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s