Superkoodari-keskustelun yksi tulkinta

Viime viikolla keskusteltiin Superkoodareista. Keskustelu sai alkunsa Talouselämän jutusta ”Koodaripula iski Suomeen – palkat jopa 15 000”.

Jutusta poiki somekeskustelu, jossa Goforen Timur Kärki pohdiskeli Linkedinissä syitä tiettyjen yritysten menestykselle. Timur kääntää huomion yksittäisistä superkoodareista tiimeihin:

”Puhuttiin superkoodareista, jotka koodaamisen lisäksi osaavat kehittää liiketoimintaa. Mielestäni asia on paljon monimuotoisempi. Asiakkaat tarvitsevat moniosaavia, huippukyvykkäitä, hyvin kommunikoivia ja asiakkaan liiketoimintaa ymmärtäviä tiimejä.”

Tiimien avulla voidaan Timurin mukaan reagoida toimintaympäristön nopeaan muutokseen: ”Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaativat nopeaa reagointia ja palveluiden kehittämistä.”

Rasmus Roiha jatkoi keskustelua varsin perusteellisella bloggauksella keskittyen erityisesti Talouselämän otsikon palkkanäkemykseen.

Edellä mainitut jutut osuivat omaan uutisvirtaani viime viikolla junassa palaillessani Tietojohtamisen teemapäivästä. Juttuja löytyy lisääkin, google it.

Junamatkan ratoksi pohdin keskustelua tietojohtamisen viitekehyksessä. Tarkemmin aineettoman pääoman lasit päässä.

Olen tästä kirjoitellut paljon aikaisemminkin, mutta otetaanpa pieni muistin virkistys.

Aineeton pääoma jaetaan usein inhimilliseen pääomaan, rakennepääomaan ja suhdepääomaan. Oheinen kuva valottaa asiaa lisää, ja halutessasi lisää luettavaa löytyy runsaasti. Esim. entisten kollegoiden kirjoittama ”Liiketoiminnan aineettomat menestystekijät” tarjoaa asiallista lisälukemista teemasta.

AP

Jos nyt pohdimme ’superkoodari’-keskustelua aineettoman pääoman viitekehyksen valossa, on mielenkiintoista havaita kuinka keskustelussa vilahtelevat eri pääoman lajit.

Yhtäältä puhutaan yksilöistä, superkoodareista itsestään. Puhutaan heidän osaamisestaan, koodauksesta ja kyvystä kehittää liiketoimintaa. Puhutaan tiimeistä, moniosaamisesta, huippukyvyistä, kommunikaatiotaidoista ja edelleen kyvystä ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa. Kyse on erilaisten kykyjen ja taitojen yhdistelmästä.

Lisäksi puhutaan organisaation kyvystä tukea tiimiä. Rakenteista. Timurin mukaan tämä erottaa jyvät akanoista tämän hetken markkinassa. Tämä liittyy paitsi kykyjen tunnistamiseen ja löytämiseen sekä edelleen rekryprosesseihin niin myös moniin organisaatiokulttuurillisiin asioihin – miten ne sitten ikinä halutaankaan määritellä.

Rakennepääomaa kuitenkin. Johtamiskäytännöt tai laajemmin johtamismalli, ylhäältä-alas vai alhaalta-ylös. Monologin voimin vai dialogisesti. Viisauksia riittää tällä saralla.

Asiakassuhteet mainitaan. Tämän itsestäänselvyyden lisäksi mielenkiintoista on myös se suhdepääoma, jonka varassa nämä osin vielä varsin pienet organisaatiot tällä hetkellä porskuttavat. Ja jonka vuoksi tästäkin keskustelusta syntyi jonkinmoinen some-ilmiö.

Tiiviit ja löyhät sidokset, verkostot tai ekosysteemit, oli sitten kyseessä co-production tai co-evolving.

Nämä toimijat rekryävät toisiltaan, tekevät ’juttuja’ samoille asiakkaille, kilpailevat keskenään tarjouspyynnöissä, mutta kykenevät myös yhteistyöhön, jakamaan kakkua isoissa kilpailutuksissa. Kilpaillaan kulttuurilla, kesäjuhlilla ja työpaikkamielikuvilla. Aineetonta pääomaa.

Näyttää olevan taas se hetki, kun nämä organisaation listautuvat, ostavat toisiaan ja integroivat organisaatiokulttuureita sekä järjestelmiä – rakennepääomaa. Ei parane unohtaa myöskään inhimillisen pääoman vinkkeliä, niitä ihmisiä, jotka avosylin toivottavat uudet työntekijät osaksi omaa yhteisöään.

Tai niitä, jotka aloittavat huomisen uuden logon alla, uuden johdon alaisuudessa ja uusien työkaverien kanssa. Innosta puhkuen.

Nyt kannattaa olla hereillä. Tässä vaiheessa on myös ajettu seinään.

Tutkijana uskon, että historia ja esimerkiksi aineettoman pääoman kirjallisuuteen tutustuminen tuo perspektiiviä.

Miten toimiala on aikaisemmin kehittynyt? Mitkä ovat meidän vahvuudet ja heikkoudet, aidot kilpailutekijät? Millaisen aineettoman pääoman ja tietostrategian varaan meidän tai teidän menestyksenne rakennetaan? Millaiset arvot ohjaavat toimintaamme ja mitä yritämme tehdä ja kenelle?

Siinä missä yksi luottaa ja panostaa superyksilöön, toinen luo rakenteita tiimien tukemiseksi ja kolmas synnyttää verkostoja, kotimaassa tai kansainvälisesti, toimialan sisällä tai rajojen yli.

Hienoa on, että superkoodareista keskustellaan ja että yritysjohtokin ottaa aktiivista roolia väärintulkintojen korjaamiseksi ja läpinäkyvyyden kehittämiseksi. Näin se maailma muuttuu. Kiitos Timur ja Rasmus sekä kaikki alkuperäisessä jutussa vierailleet. Ja te jotka olette jakaneet omia näkemyksiään tässä äärimmäisen mielenkiintoisessa dialogissa. Toimitte niin kuin puhutte.

Näin minä sen näen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s