Tuloksellisuusdialogin äärellä ja parissa

Teksti julkaistu ensin TUJU-tutkimushankkeen blogissa.

Syksyn aikana olemme sekä osallistuneet moneen dialogiin että tutkineet tuloksellisuusdialogia. Muutamia ajatuksia.

Jokainen meistä osallistuu erilaisiin tuloksellisuusdialogeihin päivittäin. Osa dialogeista on helpommin identifioitavissa tuloksellisuusdialogiksi, osa hieman huonommin. Vastaavasti osa ihmisistä tunnistaa tuloksellisuuden arvioinnin ja kehittämisen asiayhteyden paremmin kuin toiset. Toiset ovat luonnostaan tulosorientoituneempia kuin toiset.

Tuloksellisuudesta keskusteltaessa on tärkeää, että keskusteluun osallistujat ymmärtävät, että nyt keskustellaan tärkeistä asioista – minun tai meidän yksikkömme onnistumisesta. Ainakin minä uskon, että avoin keskustelu lisää motivaatiota, sitoutumista ja parantaa tulosta.

Käytännössä kyse on esimerkiksi minun työssäni seuraavista keskusteluista.

Opiskelijoiden kanssa keskustellaan kurssien suoritusvaatimuksista. Opettaja arvioi kurssisuorituksia sekä antaa ja saa palautetta. Ohjauskeskustelut, keskustelut pääainevalinnoista, kandi- ja graduaiheista sekä erilaiset opetuksen kehittämistilaisuudet ovat niin ikään tuloksellisuusdialogia, jossa liikutaan sujuvasti yksilö- ja organisaatiotasojen välillä sekä tarkastellaan asiaa niin opiskelijan, opettajan kuin myös organisaation näkökulmasta.

Asetetaan tavoitteita, luodaan ja täytetään odotuksia sekä arvioidaan saavutuksia.

Samalla tavalla tutkimuksen saralla keskustellaan ja asetetaan tavoitteita. Tätä tehdään tutkijoiden kesken, mutta myös yhteistyössä rahoittajien, tutkimuskumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Kansallisestikin käydään tällä hetkellä keskustelua siitä, mitä yliopistojen pitäisi saada aikaan.

Meidän kaikkien toimintaa arvioidaan jatkuvasti monen tahon toimesta – esimiehet, johtajat, asiakkaat, kollegat, kilpailijat ja rahoittajat. Kilpajuoksu sen kuin kovenee. Tällä saralla tutkittavaa riittää.

Tuloksen kehittämiseksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota näiden arviointien tuloksista käytävään keskusteluun. Missä onnistuttiin ja missä ei, mitä kukin voisi tehdä toisin, jotta olisimme huomenna pykälän verran parempia?

Tutkijoina olemme tuloksellisuusdialogihankkeen puitteissa yrittäneet päästä kiinni tähän tuloksellisuudesta käytävään keskusteluun, eli tuloksellisuusdialogin äärelle.

Olemme havainnoineet ja haastatelleet. Kiinnittäneet huomiota siihen, miten ympärillämme puhutaan tuloksellisuudesta ja mistä silloin itse asiassa puhutaan. Hankkeen ensimmäisenä tutkimustehtävänä on ollut selvittää mitä tuloksellisuusdialogi tarkoittaa ja millaisia haasteita dialogiin liittyy.

Näiden teemojen parissa päädyin marraskuussa myös Venetsiaan, jossa kokoontui joukko julkisen sektorin tuloksellisuudesta ja sen mittaamisesta kiinnostuneita tutkijoita. Tapahtuman otsikko oli ”Public sector accounting, Performance measurement and Performance management: towards a dialogue?

Dialogi oli siis tämänkin tapahtuman agendalla. Kyseessä oli erityisesti tieteenalojen välinen dialogi. Keskustelua avattiin muun muassa kysymyksillä: millä teorioilla ja millaisella maailmankatsomuksella julkisen sektorin tuloksellisuutta pitäisi lähestyä?

Ei ihan triviaali kysymyksenasettelu. Onko taustalla ajatus siitä, että tähän asti ollaan oltu vikaraiteilla? Niin tai näin, tilaisuus oli äärimmäisen mielenkiintoinen, ei vain sisällöltään vaan myös yleisemmin. Pisti miettimään.

Millä teorialla sinä omaa tuloksellisuuttasi selität?

Itse asiassa äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys, johon mielestäni piiloutuu koko tuloksellisuusdialogin ydin ajatus – sen syy ja sen seuraus. Puhutaan sitten akateemisesta maailmasta tai käytännön näkökulmasta.

Omassa tutussa porukassa (tai jopa ihan itsekseen) on turvallista asettaa tavoitteet, arvioida saavutuksia ja laatia uusia strategioita ja toimenpidesuunnitelmia. Näin luodaan ja vahvistetaan kunkin omaa käytännön teoriaa tuloksellisuudesta. Soraääniä löytyy vähän ja erilaiset mielipiteet on sovitettavissa yhteen leppoisassa hengessä.

Niin Venetsiassakin. Me yhdessä – omassa kuplassamme. Kaunis pyrkimys on haastaa ja laajentaa näkökulmaa. No, muutos lähtee tilanteen tiedostamisesta.

Puhutaan sujuvasti siilojen purkamisesta ja yhteistyöstä. Se on ajan henki. Strategialinjauksissa hehkutetaan rajapinnat ylittävää yhteistyötä, monitieteisyyttä ja laajaa osallistamista. Tuleeko näistä totta, kun tarpeeksi kauan toistellaan?

Minun kysymykseni tällä hetkellä on: Onko meillä aitoa halua ja kykyä tuloksellisuusdialogiin, jossa revitään auki organisaatiokulttuureita, piintyneitä toimintatapoja ja asenteita? Ja jos, niin miten tämä käytännössä toteutetaan?

Tämän pohtimista jatkamme TUJU-hankkeessa ensi vuonna, hyvää uutta vuotta kaikille!

Advertisements

One comment

  1. Kun tarkastellaan tuloksellisuutta eri sidosryhmien näkökulmasta, törmätään tavoiteristiriitoihin/ eri suuntaisiin odotuksiin. Tämä ajatus on epäilemättä ollut kirjoittajalla mielessä, mutta mielestäni se olisi ollut hyvä muistuttaa lukijalle eksplisiittisesti.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s