Moni asia riippuu siitä mistä roikkuu

Vietnamin jälkeen oli vuorossa Kuopio, josta matka jatkui suoraan Italiaan. Ensin nyt kuitenkin muutama sana Kuopiosta, jossa järjestettiin Hallinnon Tutkimuksen Päivät 24.-25.11.2016.

Meillä oli alun perin tarkoitus Tampereen teknillisen yliopiston (Jari Jussila sekä Virpi Sillanpää) ja Solitan (Timo Lehtonen) kollegoiden kanssa järjestää työryhmä otsikolla ” Digitalisaatio kuntapalveluiden johtamisen uudistajana”, mutta suosio jäi niin olemattomaksi, että ko. ryhmä yhdistettiin työryhmään ”Arvonluominen palvelujen kehittämisessä – miten sitä voi tutkia ja hyödyntää?”. Tämä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Anna Kork ja Inka Koskela emännöivät hyvät työryhmäkeskustelut ja monenmoista synergiaakin ryhmillä nähdäkseni oli.

Omia retorisia kysymyksiä voi herätellä hallinnon tutkimuksen kentän vähäisestä mielenkiinnosta digitalisaatiota kohtaan, esim. miksi digi-työryhmä ei houkutellut?

Esitin päivillä ’Tuloksekas julkisjohtaminen’ -hankkeen puitteissa kirjoitetun käsiteanalyyttisen artikkelin otsikolla ’Tuloksellisuusdialogi – avain julkisen sektorin tuloksellisuuden kehittämiseen?” Tästä lähiaikoina lisää hankkeen blogissa.

Aikainen aamu ja pitkä matka Kuopioon saivat lisämerkitystä vielä viime metreillä, kun minua pyydettiin varamiehenä tekemään synteesi strategisen tutkimusrahoituksen tulevaisuutta käsitelleistä esityksistä. Pienen suostuttelun jälkeen ilmoittauduin ’vapaaehtoiseksi’.

Tiedeasiantuntija Kaisa Lähteenmäki-Smith Valtioneuvoston kansliasta esitti ensin teesin ’Strategisen tutkimuksen rahoitus palvelee myös perustutkimusta’ ja tämän jälkeen TSV:n toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen vuorostaan antiteesin ’Alati vaihtuvilla tutkimusteemoillako huippututkimusta?”. Minulle jäi sitten se synteesin tekeminen.

Ei nyt ihan helppo pallo ottaa lennosta kiinni.

Ennen näitä esityksiä professori Pertti Ahonen puhui tutkimuksen vaikuttavuudesta ja tätä kautta pääsin jotenkin oman tarinani alkuun.

Ihan kaikkea sanomaani en enää tarkalleen muista, mutta lennossa tekemistäni muistiinpanoista sanotan nyt perusviestini hieman uudelleen. Minulla oli karkeasti kaksi pääviestiä, jotka kietoutuvat enemmän tai vähemmän toisiinsa ja ihan kaikkeen muuhunkin tieteentekemisen kentässä.

Rahoitus ja tulokset kulkevat käsi kädessä (ainakin joskus)

Tutkija tarvitsee rahaa, jotta voi tehdä tuloksia joilla tavoitella vaikutuksia. Toisaalta tulokset (ja vaikuttavuus) ovat edellytys rahan saamiselle. Reaali- ja rahaprosessi kulkevat käsi kädessä, vaikka näistä asioista tunnutaankin keskusteltavan täysin toisistaan irrallaan monessa yhteydessä.

Tutkijan näkökulmasta peli on selvä. Jos ei ole rahaa, ei ole työsuhdetta eikä synny tuloksia. Tai no, tekevät jotkut tutkimusta omalla ajallaankin.

Tuloksellisuuden johtamisen näkökulmasta eri osapuolille olisi tärkeä tehdä selväksi, mitä halutaan, jotta voidaan arvioida syntyykö niitä asioita ja kenen toimesta. Tällä hetkellä tuntuu monella saralla olevan vähän hukassa, mitä yliopistoilta ja tutkijoilta oikeastaan odotetaan.

Rahoitusta hakiessa tarvitaan ”vaikuttavia” persoonia, usein professoreita. Harvemmin täysin ilman tutkimusnäyttöjä hankerahoitusta tippuu. Toisesta vinkkelistä rahoituksen saaminen ja vastuullisena johtajana toimiminen on osoitus pätevöitymisestä ja tuloksekkaasta toiminnasta.

Kuka saa ja kenelle annetaan? Jatkuvassa ja alati kiristyvässä selviytymiskamppailussa olisi nähdäkseni tärkeätä luoda roolitusta eri uravaiheissa olevien tutkijoiden välille. Menestyvässä joukkueessa tarvitaan monenlaista osaamista.

Mielestäni kaikki eivät voi tehdä kaikkea eikä kukaan voi olla tekemättä mitään.

Uravaihe vaikuttaa roolitukseen

Tutkimuksen vaikuttavuutta voidaan mitata monella mittarilla. Kuopiossa puhuttiin h-indeksistä ja luotiin lyhyt katsaus hallinnon tutkimuksen kenttään tästä näkökulmasta.

Omassa kommentissani jäin kysymään miltä näyttää tutkimusalueen tulevaisuus. Erilaisten indeksien merkitystä helposti väheksytään, mutta omat kokemukseni kyllä antavat ymmärtää, että oli mittari hyvä tai huono, niin tällä hetkellä on parempi tehdä nöyrästi sellaisia asioita, että mittarit omalta osalta kehittyisivät.

Vakipestejä on tarjolla vähän ja määräaikaiset pestit ”kilpailutetaan” säännöllisesti. Hakuprosessissa kysytään rahoituksen saamisesta, isojen hankkeiden johtamisesta, kansainvälisestä toiminnasta, huippujulkaisuista ja pedagogisesta osaamisesta.

Reaaliprosessissa syntyneistä tuloksista muodostuu tutkimuksen vaikuttavuus. Yliopistolle julkaisupisteet, tutkijalle pesti ja palkka – raha-asiat eivät ole irrallisia yhdenkään tutkijan tekemisistä.

Kotimaiset kirjat tai edes välimallin kansainvälisissä lehdissä julkaistut artikkelit eivät enää pääse edes laskuihin mukaan. Ei auta selittää, että ajattelin suorittaa pedagogiset opinnot ensi vuonna tai että olen toiminut vain omassa yliopistossa perusrahoituksella.

Jonossa on kasvava määrä kansainvälisesti kokeneita hakijoita kovilla indekseillä ja opettajan pätevyydellä varustettuna. Parempi tiedostaa tämä heti alusta asti.

Mielestäni on välttämätöntä, että tutkimusryhmät rakennetaan niin, että eri uravaiheessa olevat tutkijat tukevat ja auttavat toisiaan. Professorien kokemusta, näkemystä ja arvovaltaa tarvitaan paitsi substanssimielessä myös avaamaan ovia. Yksin tulee kiire proffallekin.

Menestyvä tutkimusryhmä (tai professori) tarvitsee innokkaita tutkimusapulaisia, aloittelevia jatko-opiskelijoita, kokeneempia tutkijoita, väitelleitä sekä myös lähellä professoritasoa olevia hahmoja. Oikealla roolituksella ja kunkin vahvuudet hyödyntämällä on mahdollista paitsi selviytyä myös loistaa, olivat ne mittarit sitten mitkä tahansa.

Sanoinhan minä puheenvuorossa jokusen sanan itse siitä rahoitusinstrumentistakin. Projektitutkijan pätkäsuhteessa 3+3 vuotta tai edes 3 vuotta kuulostaa luksukselta. Perustutkimukseenhan STN raha ei ole sinällään tarkoitettu, mutta mahdollistanee se senkin, jos tutkimusryhmän roolitukset ovat kunnossa.

Erilaisia rahoitusinstrumentteja yhdistellen syntynee paras kokonaisuus. Paketoinnista riippuen mikä tahansa euro voi olla juuri se kirsikka kakun päällä.

Iso hanke mahdollistaa monenlaiset roolit, kun pelinjohtajalla on homma hallussa. Lopuksi on vielä syytä todeta koko puheenparren lähtökohtana ollut huomio – vaaditaan kovat näytöt reaaliprosessista, että näihin rahoihin pääsee käsiksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s