Tässä ja nyt vai aina ja kaikkialla?

Tutkijana tuskailen säännöllisesti yleistämisen ongelman kanssa. Vaikka opiskelinkin aikoinaan pääaineenani kansantaloustiedettä ja tilastomatematiikkaa, olen sittemmin tuntenut laadullisen case-tutkimuksen itselleni mieleisimmäksi lähestymistavaksi. Mukana seuraavat yleistämisen ongelmat.

Minusta on mielenkiintoisinta ja palkitsevinta yrittää ymmärtää, miksi organisaatiot, ihmiset ja näiden muodostamat systeemit toimivat niin kuin toimivat.

Aina joskus tutkijana pystyy myös auttamaan toimijoita näkemään oman tekemisensä uudessa valossa. Usein nämä oivallukset johtavat ainakin jonkintasoiseen toiminnan kehittämiseen.

Tutkimuksen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää pyrkiä näkemään oma tekemisensä laajemmassa kuvassa. Aina tämä ei ole helppoa.

Sitä innostuu käsillä olevan kontekstin hienoudesta niin ettei näe metsää puilta.

Aina ei ole helppoa tunnistaa, mikä tietyssä kontekstissa kehitetystä ratkaisusta tai edes ongelman asettelusta on yleistä ja mikä tapauskohtaista. Se mikä toimi eilen tai tässä ja nyt, ei välttämättä toimi huomenna.

Tutkijan pitää kysyä itseltään: mikä on se yleinen ilmiö, josta itse asiassa ollaan kiinnostuneita ja mistä kerätty tutkimusaineisto lopulta kertoo? Tässä ja nyt ratkaisuja tuottaa jokainen omassa työelämässään. Niitä myös tarjoillaan jatkuvalla syötöllä somen eri kanavilla.

Yleistämisen suurin haaste on nähdä oman kuplansa ulkopuolelle.

Erityisen vaikeaa tästä tekee se tosiasia, että kuplia syntyy ja puhkeaa yhä nopeammassa syklissä. Ratkaisuavaruus kapenee ja kehittämispaine ajaa usein kohti ratkaisuja, jotka on jo ennalta määrätty.

Nopeasyklisessä kehittämisessä on toki puolensa, mutta se myös helposti imee kuplan niin pieneksi, että osalliset eivät näe muuta kuin sisäisen maailmansa.

Oli sitten kyseessä yrityksen kehittämisprojekti tai tutkimushanke on vaarana, että kukaan ei ehdi katsoa isoa kuvaa. Fokus saattaa eksyä mitä kummallisempiin kysymyksiin. Unohtuu se, mitä oltiin tekemässä ja miksi? Kuka tällöin kysyy sen tärkeän kysymyksen: voisiko asiaa ajatella jotenkin muuten?

Joskus voisi kannattaa jättää koko kehittämisprojekti tekemättä ja tehdä sen sijaan jotain fiksumpaa.

Yleistäminen on toki enemmän tutkimusmaailman ongelma, mutta kyllä sama problematiikka voidaan tunnistaa myös yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla.

Erilaiset kehittäjäsolut isoissa organisaatioissa saattavat innostua ja lopulta tukehtua omiin kupliinsa, mikäli ne unohtavat, että tekemisen oli tarkoitus liittyä yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja asiakkaan kokeman lisäarvon luomiseen. Hieman erilaisia yleistämisen ongelmia, mutta periaatteessa samasta ilmiöstä on kyse.

Siinä missä yksittäisen projektin tulokset voidaan havaita ja raportoida vaikka viikonlopun hackatonin jälkeen, on huomattavasti vaikeampi arvioida toimivatko ne lopulta ylipäätään tai miten ne istuvat monimutkaiseen toimintaympäristöön käytännössä.

Norsunluutornien aika on varmasti ohi, mutta silti tarvitaan myös niitä, jotka ottavat askeleen taakse, pohtivat ja analysoivat isompaa kuvaa sekä yrittävät ymmärtää miten palapelin osaset liittyvät toisiinsa. Olkoonkin, että tämä saattaa vaatia hieman enemmän aikaa kuin sen viikonlopun.

Havaitsemani mukaan näyttää siltä, että tämä tärkeä rooli on monessa yhteydessä unohdettu kokonaan. Yleinen lainalaisuus ei tämäkään havainto toki yritä edes olla. Niissä tapauksissa joissa havainto pätee, uskallan kaikesta huolimatta määrätä reseptiksi pienen reflektointihetken. Väittäisin, että ne toimijat, jotka ymmärtävät tämän, menestyvät toimialasta tai sektorista riippumatta paremmin kuin ne, jotka lumoutuvat liiaksi oman kuplansa kimalluksesta.

 

 

Advertisements

One comment

  1. Saman sukuinen ongelma on jossain organisaatiossa toimivan innovaation/toimintatavan siirto toiseen organisaatioon. Milloin voi yleistää, että nyt on kehitetty yleisesti toimiva malli?

    Samaa pohditaan hallinnossa usein siitä vinkkelistä, että tämä malli pitäisi nyt jalkauttaa koko organisaatioon tai jopa useampaan sellaiseen. Miten sen voisi tehdä niin, että toivotut vaikutukset saadaan aikaan? Pitää antaa vapauksia, mutta paljonko?

    Auttaisi varmasti, jos iso kuva olisi jaettu ja yhteisesti ymmärretty. Se ei ole aina ollenkaan helppoa ja helposti jää keskustelematta.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s