Opettajavaihdossa Italiassa

Junassa matkalla lentokentälle. Juna yllättäen prikulleen aikataulussa ja pienen härdellin jälkeen löytyi istumapaikkakin. Vanhempi pariskunta oli sekoittanut numerot ja herra istui minun paikallani. No, lähipenkistä löytyi onneksi englantia taitava nuori neiti ja vaihdettiin sitten herran kanssa paikat päikseen.

Hieman tästä viikosta. Pidin viikon aikana 3 luentoa Bolognan yliopistossa. Opiskelijat opiskelivat kansainvälisessä palveluiden johtamisen maisteriohjelmassa. Kuulijat olivat pitkin Eurooppaa, Suomestakin yksi. Lisäksi muutama kiinalainen opiskelija lisäsi kulttuurien kirjoa. Kyseessä on varmasti antoisa ohjelma myös monikulttuurisen työskentelyn näkökulmasta.

Ensimmäisellä luennolla aistin jonkinlaista ihmetystä opetustyyliini liittyen.

Yritin hyödyntää lukuisissa case-tutkimuksissa kertyneitä kokemuksia mittaamisen käytännön haasteista ja haastaa opiskelijoita pohtimaan asioita sen sijaan, että tarjoaisin valmiita vastauksia. Mukana toki ripaus teoriaa ja muitakin kuin omia kokemuksia.

Italiassa opetus rakentuu hieman toisenlaisen oppimiskäsityksen varaan. Vai olisiko kyse sittenkin enemmän opetusnäkemyksestä. Opettajaa tietää ja jakaa viisautta, opiskelijat kuuntelevat.

Teoriaa kaadetaan saavilla opiskelijoiden niskaan. Kärjistäen näin. Perusteorioita tankataan perusteellisesti ja ne myös opitaan.

Suomessa ollaan monella saralla menossa vahvasti soveltamisen suuntaan. Erityisesti opiskelijat tuntuvat odottavan käytännön caseja ratkaistavaksi ja välillä tuntuu keskittyminen herpaantuvan teorioita käsiteltäessä. Tuppaa välillä unohtumaan, että ensin pitää opetella välineitä, joilla niitä caseja voidaan ratkaista. Mutta kiire ja halu soveltaa on kova.

Opettamisen ja erityisesti oppimisen näkökulmasta on tärkeää miettiä millaiset opetusmenetelmät soveltuvat mihinkäkin tarkoitukseen. Teorioita, kaavoja ja ulkoa opeteltavia listoja voi lukea kirjasta ja päntätä kotona. Ei niitä aina tarvitse jonkun tavata kalvoilta luentosalissa. Toki joskus sillekin on paikkansa.

Opetuksen monimuotoisuus lienee kuitenkin eduksi kaikille.

Tämän viikkoisten yhteisten sessioidemme lopuksi minulle jäi hyvä maku. Minusta tuntui, että opiskelijat saivat kiinni siitä, mitä yritin sanoa. Puhuin blogini-seuraajille tutuista suorituskyvyn johtamisen asioista, pienellä tietojohtamisen twistillä tietenkin.

Suorituskyvystä ilmiönä, näkökulman valinnan merkityksestä ja systeemisestä mittaamisesta. Uusin artikkelimme julkaistiin kuin tilauksesta luentoja varten (luitko jo?). Ja tarinanihan luonnollisesti päättyi sen pohdintaan, että mitä sillä tuloksellisuusinformaatiolla sitten lopulta tehdään.

Hieman tiivistäen – mittareiden suunnittelu ja valinta on alisteinen sille, miten tarkasteltava entiteetti rajataan ja mitä se yrittää saada aikaan. Näistä pohdinnoista se mittaamisen tarkoitus ja välineetkin sitten kumpuavat.

Vierailuni emäntänä toimineen tutkijan lisäksi tapasin useita hänen kollegoitaan, kv-ohjelman koordinaattorin ja ohjelman johtajan. Muiden tutkijoiden kanssa jutut jäivät lähinnä ’hyvää päivää’ -tasolle. Esittelin koko porukalle JKK:n tarjontaa ja kerroin minkälaista tutkimusta minä olen itse tehdyt ja mikä minua tällä hetkellä erityisesti kiinnostaa. Ehkä siitä jotain voi syntyä.

Apulaisprofessori Selena Aureli vieraili alkuvuodesta Tampereella ja nyt pystyimme jatkamaan suoraan substanssiasioista. Yhteistä kirjoittamistakin saimme jo suunnitteille. Pitäisi vain löytää aikaa kaiken muun lomassa – verkostojen mittaaminen kiinnostaa molempia.

Tutkimuspalaverit pidimme modernien työskentelytapojen hengessä autossa, lounailla, illallisilla ja mitä upeimmissa kulttuurisissa puitteissa. Enpä olisi Urbinoon tai Gradaran linnaan omin avuin tullut lähteneeksi. Vuosikymmenien takaisia San Marinon muistojakin tuli veresteltyä 🙂

Tämän kokemuksen pohjalta voin suositella vastaavanlaisia retkiä kaikille. Harmittaa ettei ole itse tullut aikaisemmin näitä EU-rahoja hyödynnettyä.

’Staff mobility’ on loistava tapa ylläpitää kansainvälisiä verkostoja, saada kansainvälistä opetuskokemusta ja organisoida face-to-face tutkijatapaamisia. Kaikesta digitalisaatiosta huolimatta nämä ovat mielestäni välttämättömiä molemminpuolisen luottamuksen ja yhteisen ajattelun rakentamiseksi.

Grazzie mile @bologna

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s