Työkäytännöt muutoksessa – Havuja perkele!

Työelämä on muutoksessa. Kyllä. Rakenteet murtuvat ympärillämme, sosiaalinen media ja digitaalisuus muuttavat tekemistä ja odotuksia eikä johtaminenkaan ole enää sitä mitä ennen. Organisaatiot luopuvat vanhoista luutuneista johtamiskäytännöistä ja kehittävät toinen toistaan innovatiivisempia tapoja kuunnella asiakasta, henkilöstöä ja muita sidosryhmiä.

Viikoittain Twitterissäni vilahtelee kymmeniä listoja hyvän johtajan ominaisuuksista ja eri sanoin ilmaistuja väitteitä siitä, että suorituskyvyn johtaminen ei ole tätä päivää.

Minä olen eri mieltä. En toki siitä, että maailma muuttuu ja johtamismalleja pitää päivittää. Mutta siitä olen eri mieltä, että suorituskyvyn johtamista ei tarvittaisi myös jatkossa. Se vain muuttaa muotoaan.

Joka päivä törmään ”uuden maailman” mukanaan tuomiin kummallisuuksiin tai epäkohtiin. Näitä kummastellessa mietin, että kyllä tässä nyt olisi hyvä pysähtyä miettimään, että mitä olimmekaan tekemässä.

Kaikilla vain tuntuu olevan niin kiire palaverista toiseen, että eipä ole ihme, että stressi yllättää. Mitäs jos vaihteeksi yritettäisiin saada edes pari tärkeää asiaa huolella maaliin. No joo, eihän se helppoa ole valita niitä paria asiaa, mutta jos edes yritettäisiin miettiä priorisointeja. Ei olisi sitten niin kiirekään.

Niin ja palavereista. Ne ovat kuulemma turhia. Kyllä, olen itsekin usein istunut täysin turhissa palavereissa. Minusta on kuitenkin kuolleena syntynyt ajatus, että ihmisten fyysinen kohtaaminen olisi turhaa. Jos palaveri oli turha, tee jotain asialle. Aloita vaikka keskittymällä asiaan, sulkemalla puhelin ja se läppäri.

Työ on ajasta ja paikasta riippumatonta. No joo, osin on. Mutta jos tapaaminen tai kokous on sovittu alkavaksi kello 12.00, niin yritä edes olla paikalla ajoissa. On epäkohteliasta olla aina myöhässä. Lisäksi odottaminen tulee kalliiksi. Toki myöhästymisiä tulee kunkin kohdalle väistämättä, mutta minusta tuntuu, että ennen niin täsmälliset suomalaiset ovat nykyään aina myöhässä, tai ainakin joku.

Sähköposti. Kuollut tai ei, niin paljon sitä vielä käytetään. Jos sinulta kysytään meilissä jotain, niin on ystävällistä vastata, edes lyhyesti. Nyt ei ehdi, mutta palaan asiaan. Ethän toki kasvotusten tavatessakaan mökötä tuppisuuna, antamatta edes ymmärtää ”kuuleeko maa”. Kyllä, sähköpostia tulee paljon, mutta on varmasti tulkittavissa, jos asia on lähettäjälle tärkeä. Reagoi jotenkin.

Niin ja sähköpostin osalta vielä. Otsikoi viestisi kuvaavasti. Raivostuttavaa vastaanottaa VS:FW:VS:tärkeää viestejä ruudun täydeltä.

Lopuksi vielä. Muista käytöstavat. Kiitä, kun on sen paikka. Pieni kehukaan ei ole aika ajoin pahasta. Olit sitten pomo tai alainen. Ei ole edes enää muodikasta haukkua hallintoa kerran viikossa.

Kolahtavathan nämä omaankin nilkkaan, mutta eikös yritetä kaikki petrata. Kehitetään yhdessä työelämää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s