Yliopisto ja yhteiskunta – vaikuttavasti osana yhteiskuntaa

Kävin alkuviikosta mielenkiintoisen keskustelun erään kansainvälisen opiskelijan kanssa. Varsinaisesti opiskelija tuli haastattelemaan minua graduaan varten teemalla yliopisto ja ’societal engagement’. Tämä oli jatkumo taannoiselle tuloksellisuus-seminaarillemme, joka herätti opiskelijassa ajatuksia.

Keskustelimme puolitoista tuntia siitä, miten minä koen edellä mainitun teeman, miten minä osallistun ja vaikutan, ja miten minä suhtaudun ylipäätään yliopiston kolmanteen tehtävään. Miten se näkyy, vaikuttaa ja resonoi minun tapauksessani opetuksen ja tutkimuksen kanssa. Jäin vähän koukkuun tähän ajankohtaiseen teemaan.

Viime aikoina on esitetty paljon puheenvuoroja yliopistojen rahoitukseen liittyen. Keskustelua värittävät yhteistoimintaneuvottelu-uutiset. Omassa mielessä teemaan kytkeytyy myös tuore väitös yliopistojen strategisen johtamisen problematiikasta. Ainakin yliopistoväkeä nämä teemat koskettavat, mutta kysymys on myös laajemmasta yhteiskunnallisesta asiasta.

Minulle ‘societal engagement’ on enemmän kuin yksi kolmesta perustehtävästä. Samalla kun yliopisto vaikuttaa yhteiskuntaan, se on myös osa yhteiskuntaa.

Yliopisto kasvattaa ja kouluttaa valistuneita kansalaisia, tulevaisuuden tekijöitä. Ei yhteiskunnallinen vaikuttaminen ole vain joukko yksittäisiä temppuja. Erityisesti opetuksen vinkkelistä se on hyvin perustavanlaatuista ja pitkäjänteistä tekemistä.

Tutkimushankkeiden, täydennyskoulutusten sekä moninaisten asiantuntijatehtävien kautta yliopiston henkilöstö tekee jatkuvasti yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näissä hankkeissa syntyy joskus niitä peräänkuulutettuja innovaatioita, mutta vaikutukset ovat paljon monimuotoisempia. Ainakin omat kokemukseni korostavat keskustelun merkitystä. Valmiin ratkaisun sijaan yhteinen oppimisprosessi on osoittautunut monissa hankkeissa äärimmäisen arvokkaaksi.

Tutkijoiden saralla yritysmaailman kanssa toimiminen koetaan joskus ylimääräisenä, tutkimusta häiritsevänä tekijänä. Vastaavasti jotkut yritykset ovat pettyneitä siihen, että tutkimushankkeen tuloksena ei synny valmista business-konseptia.

Minulle yhteistyö yritysten kanssa tarkoittaa empiiristä aineistoa ja mahdollisuutta oppia uutta sekä soveltaa kirjoista luettua. Minusta kyseessä on ehdottomasti win-win tilanne. Molempien pitää toki osata vaatia toiselta sellaisia tuotoksia ja tekemistä, jotka tuottavat hyötyä omaan tekemiseen; tutkijalle aineistoa ja ehkä julkaisu, yritykselle tiivis raportti keskeisistä käytännön opeista. Tulosodotuksista pitää puhua avoimesti eikä olettaa liikaa.

Nyt ollaankin jo varsin sujuvasti siirrytty kysymykseen yliopiston strategiasta. Minun on vaikea tunnistaa strategiaa jonkinlaisena esteenä tai edes hidasteena oman agendan edistämiselle – oli se sitten korkeatasoinen julkaiseminen tai käytännön innovaatiot.

Yliopisto on upea työympäristö, se tarjoaa puitteet toteuttaa itseään. Jokaiselle jotakin, opetusta tai tutkimusta. Hallinto- ja prosessiosaamistakin tarvitaan. Strategiat antavat suuntaa, mutta viime kädessä on yksilöistä kiinni, miten he tarttuvat strategian ohjenuoriin.

Tuloskortti tarjoaa vaihtoehtoja; toki tässä on kehitettävää, onko järkeä vaatia kaikkea kaikilta? Minusta on itsestään selvää, että jotain tuotoksia täytyy syntyä; ilman niitä on vaikea kuvitella saavutettavan haluttuja vaikutuksia. Jos oma tutkimus on niin hienoa, kuin jokainen tutkija kuvittelee, niin aivan varmasti siitä kykenee tuottamaan jotain tuloskortin peräänkuuluttamia tuloksia. Opintopisteitä, julkaisuja tai tutkimusrahaa. Jos mitään tuotoksia ei synny, niin lienee keskustelun paikka.

Minusta yliopisto työnantajana tarjoaa laajat mahdollisuudet; vapautta, huippuosaajien muodostaman työyhteisön ja myös resursseja. Toki viimeksi mainitun osalta eletään niukkoja aikoja. Tietyissä raameissa toimien voi kuitenkin aina hakea omalle tutkimukselle ulkoista rahoitusta. Mitä paremmin kytket oman agendasi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yliopiston strategisiin intresseihin sitä vahvemmilla olet. Näinhän se toimii kaikkialla. Ei strategia ole pahasta. Isompi paha on se, että tuhlataan aikaa strategian haukkumiseen – se luo pahaa verta ja turhia ristiriitoja.

Ulkoinen rahoitus ja kasvava tulospaine puhuttavat. Mielestäni tärkeä osa strategiakeskustelua. Tällä saralla pitäisi viimeinkin päästä mittareiden haukkumisesta eteenpäin. Minusta mittarit viestivät varsin hyvin mihin tulisi tekemisessä kiinnittää huomiota. Yksittäiset mittaustulokset ja niissä petraaminen ovat jo hienosäätöä. Toistaiseksi, kun ei ole oikein vielä päästy edes siihen, että tiedettäisiin mitä pitäisi tehdä. Konkreettisemmin tämä on nähdäkseni allokaatiokysymys; miten käytän 1600 tuntia vuodessa ja mitä sillä pitäisi saada aikaan?

Omassa työssäni pyrin siihen, että kolme perustehtävää täydentävät toisiaan. Ytimessä on tutkimus. Pyrin opettamaan niitä asioita, joita tutkin ja samoista asioista kirjoittelen tänne blogiin ja pyrin myös muilla tavoilla jakamaan ajatuksiani, vaikuttamaan. Jokainen aktiviteetti tavalla tai toisella vie eteenpäin myös muita osa-alueita. Ei se yksittäisen tutkijan jalanjälki aina niin kovin suuri ole. Oma näkemykseni on, että jos et kenellekään viesti tekemisistäsi , niin vielä pienemmäksi se muisto jää.

Viestimisen merkitys korostuu tiukkenevassa rahoituskilpailussa, oli sitten kyse yksilöstä, yksiköstä tai yliopistosta. Sama ydinstoori, mutta eri muodoissa kohderyhmästä ja kontekstista riippuen. Tieteellisestä artikkelista voi kirjoittaa blogin tai artikkelin asiantuntijalehteen, konferenssi-esityksestä voi nostaa esiin ydinpointteja ja jakaa oppeja vaikka Slideharessa. Pieniä tapoja osallistua ja kuunnella, vaikuttaa ja oppia osana yhteiskuntaa.

Minusta on jotenkin rajoitettua ajatella, että yliopisto olisi muusta yhteiskunnasta irrallinen entiteetti, joka vain ‘vaikuttaa’ yhteiskuntaan – ‘societal engagement’ on nähdäkseni jatkuvaa vuorovaikutusta, mukana elämistä. Ja lopuksi on tärkeää muistaa, että lopulta on aina yksilöistä ja siitä, miten me haluamme vuorovaikutukseen heittäytyä.

Suurin piirtein näillä linjoilla yritin ajatuksiani avata opiskelijalle. Eri haastateltavat tarjoavat varmasti hyvin erilaisia näkemyksiä, mutta niin kuuluukin – siksi se on yliopisto.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s