Aineeton pääoma digitalisoituvassa maailmassa

Artikkeli julkaistu alunperin Tietoasiantuntijat -lehden numerossa 5/2015.

Aineettoman pääoman tutkimuksen lähtökohdat

Aineettoman pääoman tutkimus on vakiinnuttanut paikkansa osana laajempaa tietojohtamisen kansainvälistä keskustelua. Teeman johtava tiedejulkaisu Journal of Intellectual Capital perustettiin vuonna 2000. Ensimmäisen numeron ensimmäisessä artikkelissa yksi alan johtavista vaikuttajista professori Leif Edvinsson maalasi askelmerkkejä tutkimukselle. Vapaasti kääntäen Edvinsson nosti esiin muun muassa seuraavat suuntaa-antavat kysymykset:

  • Mitkä ovat yritysten, kansakuntien ja alueiden piilevät menestystekijät? Auttaako perinteinen talousajattelu selittämään näihin perustuvaa arvonluontia?
  • Onko syntymässä joku muu kuin arvoketjuajatteluun perustuva tapa lähestyä arvonluontia ja liiketoimintalogiikkaa.
  • Onko aineettomassa pääomassa kyse vain tietämyksen ja kompetenssien hallinnasta? Vai onko kyse tulevaisuuden ansaintamahdollisuuksista ja potentiaalista?

Edvinssonin peruskysymys liittyi siis siihen, onko syntymässä jonkinlainen uusi talous, jossa vanhat lainalaisuudet eivät enää päde. Sellainen uudenlaisen arvonluonnin aika, jossa aineeton pääoma dominoi. Uudenlaisen arvonluonnin aika lienee nyt täällä, mutta samat peruskysymykset haastavat tutkijoita ja kehittäjiä edelleen.

Aineeton pääoma tietojohtamisen lähtökohtana

Tietojohtamisen kentässä aineettoman pääoman lähestymistapa on keskiössä. Kyse on kilpailukykyä ja -etua luovien resurssien tunnistamisesta ja johtamisesta. Aineettoman pääoman kirjallisuus tarjoaa laajan joukon välineitä tietoresurssien tunnistamiseksi, mittaamiseksi ja johtamiseksi.

Laajemmin tietoperustaisen organisaatio-ajattelun keskiössä on tietoresurssien hyödyntäminen; miten tiedosta luodaan arvoa eri sidosryhmille yhteistyössä heidän kanssa? Tätä arvonluontiprosessia on mahdotonta tarkastella ilman ymmärrystä käytettävissä olevista aineettomista resursseista.

Luodessaan tiedosta arvoa organisaatiot valitsevat erilaisia strategioita. Siinä missä toinen turvautuu teknologiaan ja eksplisiittiseen tietoon voi toinen panostaa hiljaiseen tietoon ja yksilöiden kyvykkyyksiin. Esimerkiksi ohjelmistoliiketoiminnassa toinen vuokraa resurssia, joka työskentelee asiakkaan tiloissa räätälöiden koodin tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeeseen. Saman osaamisen voi paketoida myös ohjelmistotuotteeksi. Kyseessä on strateginen valinta, joka johtaa erilaisiin tietojohtamisen ratkaisuihin.

Vielä kymmenen vuotta sitten aineettoman pääoman tutkimuksen painopiste oli aineettoman pääoman arvottamisessa ja näkyväksi tekemisessä. Nyt se on keskittynyt arvonluontiprosessien ymmärtämiseen ja johtamiseen. Miten aineettomasta pääomasta luodaan arvoa ja miten tätä prosessia voidaan tukea ja johtaa?

Aineettoman pääoman viitekehys auttaa jäsentämään myös digitaalista maailmaa

Edvinsson tunnisti organisaatioympäristön muutostekijöitä ja nosti esiin löyhemmät organisaatiorakenteet sekä uudenlaiset vuorovaikutukseen perustuvat arvonluonnin muodot. Hän näki valtasuhteiden muuttuvan ja esitti, että kilpailu osaavasta työvoimasta korostaa arvoperustaista johtamista, organisaatiokulttuurin merkitystä ja kertomuksellisuutta mielikuvia luotaessa.

Kaikki kuulostaa kovin tutulta. Talousuutisointi nostaa edelleen päivittäin esiin edellä mainittuja ilmiöitä. Työn tekeminen muuttuu ja alati kehittyvät arvonluontimallit asettavat uusia haasteita aineettoman pääoman johtamiselle ja tutkimukselle. Aineettoman pääoman viitekehys tarjoaa hyvän välineen muutoksen analysoinnille, mutta on tärkeätä tehdä ero itse ilmiön ja sen tulkintaan käytettävän linssin välillä. Maailma muuttuu.

Vuonna 2013 professori John Dumay katsoo Journal of Intellectual Capitalin pääkirjoituksessa peräpeiliin ja tunnistaa neljä aikakautta aineettoman pääoman tutkimuksessa. Ensimmäisen vaiheen pyrkimyksenä oli tietoisuuden lisääminen. Toisessa vaiheessa pyrittiin tekemään aineeton pääoma näkyväksi standardien ja ohjeistusten avulla. Kolmannessa vaiheessa keskityttiin käytänteiden kriittiseen arviointiin ja käytännön arvon osoittamiseen. Neljänneksi vaiheeksi Dumay maalailee ekosysteemien, kaupunkien ja kansakuntien tarkastelua.

Itse lähtisin ennemmin liikkeelle ilmiöistä kuin entiteeteistä. Digitalisaatio, työn muutos, erilaisten rakenteiden ja instituutioiden murrokset sekä asenneilmaston muutos ovat ilmiöitä, jotka haastavat johtamisen yleisesti ja samalla aineettoman pääoman johtamisen.

Nähdäkseni digitalisaation seurauksena aineettoman pääoman kolme muotoa, inhimillinen pääoma, rakennepääoma ja suhdepääoma, kietoutuvat entistä tiiviimmin toisiinsa. Teknologia hiipii kaikkialle ja työn tuottavuus paranee huimasti, mikäli kykenemme tunnistamaan, ymmärtämään ja hyödyntämään digitalisaation mahdollisuudet.

Uskon, että olemme vasta raapaisseet pintaa. Digitalisaatio on pääosalle vielä samalla tavalla ulkoinen objekti kuin tieto oli tietojohtamisen alkuaikoina. Kuvittelimme, että sitä voi hallita ja että jonkinlainen täydellisyyden tila on saavutettavissa. Käytännössä tietomme on kuitenkin usein vain tulkinta.

Organisaatoissa vastuu aineettoman pääoman johtamisesta on usein hajautunut perinteisten funktioiden välille. Digitalisoituvassa ympäristössä nämä raja-aidat madaltuvat – tarvitaan tulkintojen välistä vuoropuhelua. Aineeton pääoma muuttaa muotoaan näkökulman mukaan samoin kuin sen hyödyntämistavat.

Rajapinnat särkyvät ja uusia syntyy; jossain on aina systeemin reuna – jos ei muualla niin korviemme välissä. Kokemuksen syvä rintaääni kamppailee markkinoilla tapahtuvaa murrosta vastaan. Luutuneiden toimintamallien haastaminen edellyttää vuorovaikutusta ja avointa keskustelua – mikä toimii ja mikä ei. Miksi ei? Mitä pitäisi tehdä toisin?

Syyttelemättä ja faktat hyväksyen.

Kyse on enää siitä olemmeko valmiita heittäytymään dialogiin, joka paljastaa heikkoutemme ja ymmärryksemme rajat, mutta joka samalla tarjoaa mahdollisuuden oppimiseen ja nostaa aineettoman pääoman uudelle tasolle.

Viitatut artikkelit:

Dumay, J. 2013. “The third stage of IC: towards a new IC future and beyond”, Journal of Intellectual Capital, 14(1), pp. 5-9.

Edvinsson, L. 2000. “Some perspectives on intangibles and intellectual capital 2000”, Journal of Intellectual Capital, 1(1), pp. 12-16.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s