Suojalkapallo on joukkuelaji – niin myös tutkimus

Teksti on lyhennelmä 25.5.2015 samaisella otsikolla pitämästäni esityksestä. Esitys löytyy Slidesharesta.

Minua pyydettiin alustamaan tutkimusryhmätoiminnasta ja sen kehittämisestä. Kutsu oli jatkoa viime vuonna teemasta pitämälleni alustukselle, josta ilmeisesti pidettiin.

Reflektoin esityksessä omia kokemuksiani tutkimusryhmätoiminnan kompastuskivistä ja menestystekijöistä. Jokainen, joka on joskus kuulunut hyvään tiimiin tietää mistä on kyse. Ei sitä voi kopioida, se on rakennettava itse ja vaatii tahdonvoimaa sekä määrätietoista työtä.

Taustaksi virittelin hieman laajemman kuvan yliopistosektorin muutoksesta kohti tulosjohtamista. Tulostavoitteet on muotoiltu opetuksen ja tutkimuksen saralla varsin konkreettisiksi mittareiksi, jotka määrittelevät mitä yliopistolla työskentelevien tulee tehdä. Rahoitus on kytketty tiukasti tulokseen ja johdon tehtävä on suunnitella se, miten määriteltyjä tuloksia saadaan parhaiten aikaan.

Itse näen tutkimusryhmätoiminnan toimintatapana, joka tuottaa hyviä tuloksia ja auttaa lisäksi tutkijoita selviämään yliopistokentän muutoksen keskellä. Yhtä oikeaa mallia tuskin on olemassa. Tilanteet, ryhmien sisäiset dynamiikat ja varmasti myös tieteenala vaikuttavat siihen, miten tutkimusryhmä saadaan toimimaan.

Omasta kokemuksesta tarjoan pari vinkkiä tiimityön edistämiseen. Pätevät lajissa kuin lajissa, oli sitten kyse suojalkapallosta tai tutkimuksesta.

Mielestäni yhteistyön edellytyksenä ovat yhteiset ja riittävän laajat tavoitteet. Yhteinen missio synnyttää yhdessä tekemistä ja ohjaa vuorovaikutukseen. En näe yksinäisellä tutkijalla suuriakaan selviämisen tai menestymisen mahdollisuuksia yhä kovenevassa pudotuskilpailussa. Menee suossa rämpimiseksi; suo siellä, vetelä täällä. Opettamisen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen lomassa pitää myydä projekteja ja hakea omat palkkarahat.

Tutkimusryhmä mahdollistaa erilaiset roolitukset ja painotukset kunkin osaamisten ja tutkijanuran vaiheen mukaan. Kun toinen hakee rahaa, voi toinen keskittyä esim. artikkelin kirjoittamiseen tai väitöskirjaan. Yksi voi pitää enemmän opettamisesta ja toinen tutkimuksesta; ei kaikkia tarvitse puristaa samaan muottiin.

Tutkimus on hyvin professorikeskeistä ja näin tulee olla myös jatkossa. Tieteen kärki porskuttaa alakohtaisissa tutkimusryhmissä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että käytännön ongelmien ratkaiseminen edellyttää usein myös toisenlaista lähestymistapaa – aktiivista näkökulmien välistä keskustelua. Itse suosisin nykyistä ilmiölähtöisempää otetta tutkimusryhmien rakenteissa.

Maailma muuttuu, yliopiston ja tutkimuksen pitää myös uudistua. Tutkimusryhmän voima on erilaisten osaamisten, näkemysten ja kokemusten yhdistämisessä ja status quon haastamisessa. Haastamiseen tarvitaan usein joku oman ryhmän ulkopuolinen toimija. Aitoa monitieteisyyttä.

Itse koen, että monella taholla tutkittava ilmiö on analysoitu jo niin perusteellisesti, että kokonaiskuva hukkuu. Kukaan ei enää muista, mitä oltiinkaan tutkimassa ja mihin ongelmaan etsittiin ratkaisua. Tällöin on synteesin aika; tuodaan näkökulmat yhteen ja yritetään ymmärtää mitä olemme ilmiöstä oppineet.

Poikkitieteellisyydestä ja monitieteisyydestä puhutaan paljon, mutta valitettavan usein se tarkoittaa käytännössä sitä, että monen eri tieteenalan tutkimusryhmät tekevät tutkimusta omasta vinkkelistään kukin tahollaan, mutta todellista tutkimusalojen välistä törmäytystä ei tapahdu. Ilmiöstä sinänsä ei varsinaisesti opita uutta, ratkaisuja luodaan työkalukeskeisesti yhä uudelleen. Yksilöt oppivat, systeemi ei.

Tutkimusryhmän menestymisen resepti löytyy nähdäkseni riittävän isosta ongelman asettelusta ja yhteisistä tavoitteista. Näiden kautta syntyy luontevasti yhteistä tekemistä ja rakenteet muodostuvat tukemaan tekemistä.

Tutkimusryhmän on mielestäni myös tärkeää rakentaa itselleen brändi, joka sitoo sen jäsenten tekemiset yhteen. Jatkuva näkyvyys on tärkeää rahoituskilpailussa. Haluttiin tai ei, tutkimuksen tekeminen on viime vuosina kaupallistunut valtavasti. Tutkimusta tehdään entistä enemmän kilpaillulla tutkimusrahoituksella. Tuloksia pitää syntyä tasaisena virtana ja niistä täytyy pitää meteliä. Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.

Tutkimusryhmällä on tärkeä merkitys myös yksilön näkökulmasta. Se tarjoaa vertaistukea ja mahdollistaa helpon toisilta oppimisen, tuo apua rahoituksen hakemiseen, kirjoittamiseen ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja työviihtyisyyttä. Kaikkia näitä tarvitaan rämmittäessä suonsilmäkkeitä vältellen kohti asetettuja tavoitteita. Tiimi kiskoo ylös kuopasta, kannustaa ja antaa palautetta. Tiimi juhlii yksilöiden onnistumisia, mutta auttaa myös pitämään jalat maassa. Ja ennen kaikkea, tiimi auttaa jokaista yksilöä loistamaan. Tutkimus on entistä enemmän joukkuelaji.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s