Tuloksellisuus edellyttää tuloksia

Teksti julkaistu alunperin Telma-lehdessä (4/2013).

Kirjoittajat: Tutkijatohtorit Harri Laihonen ja Aki Jääskeläinen, Mittaritiimi, Tampereen teknillinen yliopisto

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympia-aate tarjoaa oivan verrokin työelämään näinä aikoina kun taloudelliset realiteetit ja alati kiristyvä globaali kilpailu asettavat suomalaisen työelämän ja työntekijän valtavan tulospaineen alle. Tuloksellisuuden kehittämiseksi tehdään valtavat määrät työtä; jopa niin paljon, että olemme huolissamme, että itse tulosten tekeminen unohtuu.

Kaiken tärkeän kehittämistyön lomassa olisi tärkeää muistaa, että tuloksellisuuden ytimessä on kaksi käsitettä: tulokset ja tavoitteet. Ilman näitä on mahdotonta puhua tuloksellisuudesta tai sen kehittämisestä ja johtamisesta. Hyvä työ valuu hukkaan, jos karsintarajakaan ei ylity. Vastaavasti strategian tai toimintasuunnitelman laatiminen, työhyvinvointikyselyn toteuttaminen ja kehittämistyöpajan läpivienti ovat vain välietappeja kohti tuottavuuden parantumista ja työssä jaksamisen kehitystä. Lopulliset tulokset syntyvät vasta kun suunnitelmat laitetaan käytäntöön.

Tuloksellisuutta arvioidaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tuloksellisuuden kehittäminen tarkoittaa tulosten parantamista ja tuloksellisuuden johtaminen puolestaan tapoja, joilla kulloinkin käsillä olevaa aparaattia ohjataan suuntaan, jossa tuloksellisuus kehittyy. Tavoitteena tulee olla kehittyminen, ei kehittäminen.

Käytännössä näemme usein kuinka uutta kehittämishanketta ollaan aloittamassa jo ennen kuin edellinen päättyy. Tämä johtaa siihen, että projektien huolelliseen läpiviemiseen ei riitä resursseja. Toinen tyypillinen perussynti liittyy jo lähtökohtaisesti epärealistisiin tavoitteisiin. Tavoiteltua tulosta ei saavuteta ja kaikki tehty työ valuu hukkaan, tappiosta ei haluta puhua. On myös paljon esimerkkejä päällekkäisestä kehittämisestä – pyörää keksitään jatkuvasti uudelleen sen sijaan, että otettaisiin ensin selvää, mitä asiasta jo tiedetään. Liian usein hyvät ideat jäävät organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten uhriksi.

Ongelmana on, että työntekijöiden kuormitus kasvaa ja tulosten vaikuttavuudesta ei saada koskaan minkäänlaista näyttöä. Tuottavuus laskee ja henkilöstön pahoinvointi lisääntyy.

Tutkijoina olemme itsekin mukana oravanpyörässä, jota ruokkii jatkuva tarve kehittää. Pata siis kattilaa soimaa. Opetuksen kehittäminen, rakenneuudistukset sekä tutkimuksen ja opetuksen laadunarviointi ovat esimerkkejä prosesseista, jotka vaativat valtavasti resursseja. Auditoinneista ja kyselyistä kertyvää tietoa tulisi hyödyntää tehokkaammin. Vastaavasti olisi tärkeää arvioida rakennemuutosten vaikutuksia ja laatia toimintasuunnitelmiin selkeät ja yksiselitteiset tavoitteet. Ongelma ei ole yksinomaan yliopistosektorin, eihän?

Aika ajoin itse kunkin on syytä katsoa omia aikaansaannoksiaan. Onko kehittämisestä tullut itsetarkoitus? Onko sinun tuloskortissasi mittarina, että kehitettiin tai aloitettiin uusi kehittämisprojekti? Suosittelemme mittarin päivittämistä muotoon: tuloksellisuus parani x%. Suorituskyvyn johtamisen tutkijoina meille avautuu vain harvoin pääsy tarkastelemaan tämänkaltaisia tuloksia.

Osallistumme päivittäin keskusteluihin, joissa peräänkuulutamme tiedolla johtamista sekä suorituskyvyn mittaamista ja arviointia. Samat teemat korostuvat hallitusohjelmaa myöden. Viime aikoina lempiteemaksemme on noussut vaikuttavuus; se mitä kulloinkin tarkastelun kohteena olevalla toiminnalla lopulta saadaan aikaan.

Työn tulokset synnyttävät pitkällä aikavälillä vaikuttavuutta. Kyse voi olla lääkärin parantavasta diagnoosista, konsultin luomasta uudesta liiketoimintamallista tai tutkijan laatiman kirjoitelman luomasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Nämä esimerkit osoittavat, että tuotokset ovat vain väline. Vaikuttavuutta ei kuitenkaan saada aikaan ilman niitä.

Tuloksellisuuden johtamisessa on kyse tarinan rakentamisesta. Johtajan tulee rakentaa strategia, joka johdattaa organisaatiota yksilöiden henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisen kautta kohti organisaation visiota. Konkreettinen tekeminen ja tulosten aikaansaaminen luo tarinan tavoiteltavien vaikutusten takana.

Jatkuva kehittäminen on tärkeää, mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Kehittämisen tulee johtaa parempiin tuloksiin. Sekä pienet parannukset että suuret harppaukset ovat tärkeitä – pääasia että kehittäminen rakennetaan aiemmin opitun varaan. Tuloksia pitää syntyä ja niitä pitää seurata. Vain näin luomme pohjaa aidolle tuloksellisuuden parantamiselle ja kukin tahoillamme rakennamme Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s