Helikopteriperspektiivi säästää rahaa

Artikkeli julkaistu Aamulehdessä 17.10.2011.

Kirjoittajat: Professori Antti Lönnqvist ja Tutkijatohtori Harri Laihonen, Tampereen teknillinen yliopisto, Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos

Julkisessa taloudessa voidaan säästää parhaiten, jos palvelujen tuottajat kannustetaan ajattelemaan kokonaisuutta eikä vain omaa yksikköään.

Hallituksella on edessään kova urakka julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamisessa. Hallitusohjelmassa niin yksityisen kuin julkisen talouden  tuottavuuden  parantaminen  nousee keskeiseksi  välineeksi,  jolla  hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus taataan.

Tuottavuuskeskustelussa on usein negatiivinen sävy. Keskustellaan menoleikkauksista  ja  veronkorotuksista.  Molemmat ovat kuntalaisen kannalta huonoja: joudutaan maksamaan lisää veroja tai palvelutaso heikkenee – tai sekä että.

Kestävyysvajetta  –  tulojen  ja  menojen välistä kuilua – voidaan kuitenkin kuroa umpeen kolmella keinolla: leikataan menoja (tarjotaan vähemmän palveluita), lisätään tuloja (korotetaan veroja), parannetaan  tuottavuutta  (tuotetaan  palvelut fiksummin ja tehokkaammin).

Tuottavuuden kehittäminen lienee kuntalaisen näkökulmasta mielekkäin tapa kuroa kiinni kestävyysvajetta. Hallitusohjelmassa tuottavuuden kehittämistä lähestytään kahdesta näkökulmasta. Järjestelmätasolla puhutaan hallinnon rakenteiden uudistamisesta ja yksilötasolla työelämän kehittämisestä.

Järjestelmätasolla tarkoitetaan palveluiden  ja  niiden  tuottamiseen  osallistuvien  tahojen kokonaisuutta. Siinä tuottavuuden kehittämisen  esteenä  ovat  järjestelmän monimutkaisuus sekä johtamismallien ja käytäntöjen puuttuminen. Olemassa olevat mallit tukevat yksittäisen organisaation tai toiminnon kehittämistä, mikä ei aina edesauta järjestelmän kokonaisuuden toimivuutta.

Ongelmaa  voidaan  havainnollistaa  asunnottomien palveluiden kautta. Tampereella oli viime vuoden lopulla yli 400 asunnotonta. Erityisen haasteellinen ryhmä ovat pitkäaikaisasunnottomat, joiden määrä on onneksi ollut vähenemään päin.

Asunnottomuuden  aiheuttamia  kokonaiskustannuksia  on  vaikea  hahmottaa, koska asunnottomat käyttävät monenlaisia, eri tahojen tuottamia palveluita. Tyypillisesti asunnottomat käyttävät pelastuslaitoksen (ambulanssikuljetukset), poliisin (säilöönotot), päihdepalveluiden (asuntolat)  ja  terveyspalveluiden  (käynnit  ensiavussa) tarjoamia palveluita.

Jos  halutaan  kehittää  asunnottomien palveluita ja tehdä niihin liittyviä rakenteellisia  uudistuksia,  on  tärkeää  pystyä hahmottamaan, miten ne heijastuvat koko järjestelmään. Tehty uudistus voi lisätä joidenkin palveluiden tarvetta ja vastaavasti vähentää toisten.

Yksittäisen palveluntarjoajan näkökulmasta  on  mahdoton  saada  kuvaa  muutoksen  kokonaisvaikutuksista. Tarvitaan eräänlainen helikopteriperspektiivi, josta koko järjestelmää tarkastellaan.

Esimerkiksi Tampereella A-killan tarjoama niin sanottu asunto ensin -mallin mukainen palvelu on osoittautunut järjestelmätason tarkastelussa hyvin kustannustehokkaaksi ja samalla asiakkaiden kannalta laadukkaaksi. Ongelmana on, kuka ottaisi vastuun  järjestelmätason  tuottavuuden seurannasta ja kehittämisestä.

Hiljattain päättynyt Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palvelujärjestelmää tarkastellut tutkimus tarjoaa joitakin havaintoja kokonaisuuden johtamisesta.

Helsingin kaupungilla on satoja organisaatioyksiköitä tuottamassa monenlaisia hyvinvointipalveluita. Lisäksi sadat yksityiset ja kolmannen sektorin organisaatiot tuottavat kaupungin tilauksesta vastaavia palveluita.

Tästä syntyy monimutkainen toimijoiden ja palvelusuoritteiden verkosto, jonka tuottavuudesta on vaikea saada minkäänlaista käsitystä. Palvelujärjestelmän  laajuus ja monimutkaisuus saa aikaan monia ongelmia.

Tutkimustulosten mukaan sosiaaliviraston viranhaltijoiden ja ulkopuolisten palveluntuottajien käsitykset järjestelmästä ja sen tavoitteista ovat hyvin erilaisia.

Palveluntuottajat  kertoivat, että  heille tulee usein tilanteita, joissa he havaitsevat järjestelmän toiminnassa ongelmia tai mahdollisuuksia kehittämiseen. Heillä ei kuitenkaan ole kannusteita tai toimivia kanavia kertoa ideoista palvelun tilaajalle.

Ajattelussa korostuu omien asiakkaiden palveleminen sekä oman yksikön toiminnan kehittäminen ja turvaaminen – ei kokonaisuuden kannalta parhaiden ratkaisujen etsiminen. Tilaajan eli kunnan nähdään kilpailuttavan liian lyhytnäköisesti ainoastaan kustannusten perusteella.

Tuottavuuden kehittämisen haasteena onkin saada aikaan asetelma, jossa palveluntuottajien kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään kokonaisuutta.

Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa on alettu määrätietoisesti kehittää tuottavuuden johtamista ja kehittämistä. Palvelujärjestelmän toimijoita ja niiden rooleja kuvaava arvoverkko on määritelty, ja mallinnusta käytetään viestinnän tukena hahmotettaessa laajaa toimintakenttää.

Työ  on  vielä  kesken,  eivätkä  kaikkien palveluntuottajien  roolit  ole  vielä  täysin kirkastuneet suhteessa arvoverkon kokonaisuuteen. Myös tavoitteet ja yhteiset arvot ovat vasta täsmentymässä. uitenkin  arvoverkkoajattelun  kaltainen malli on lupaava merkki siitä, että järjestelmätason tuottavuushaaste on otettu vakavasti.

Myös Tampereella on otettu vastaavia askelia palvelujärjestelmän uudelleenorganisoinnissa. Muun muassa uudenlaisia mittaamisen käytäntöjä kehitetään parhaillaan.

Helsingin esimerkki osoittaa, että rakennemuutosten lisäksi palvelujärjestelmän eri tasoilla tarvitaan osallistavia johtamisen käytäntöjä. Niiden tulee kannustaa vastuunottoon – ei vain omasta työsuorituksesta vaan myös kokonaisuuden toimivuudesta.

Keskeisenä edellytyksenä on tuottavuustietoisuuden parantaminen. Se tarkoittaa ymmärrystä tavoitteista, nykyisestä suoritustasosta ja kehittämisen keinoista.

Tuottavuustietoisuuden ja tuottavuuden kehittämisessä on käytännössä kyse yhteisten tavoitteiden asettamisesta ja kommunikoinnista sekä sellaisten yhteistyökäytäntöjen rakentamisesta, että palvelujärjestelmä kokonaisuutena kykenee vastaamaan yhä kasvaviin asiakastarpeisiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kuntapalveluissa on suuri mahdollisuus tuottavuuden parantamiseen, mutta sen lunastaminen edellyttää johtamismallien ja toimintatapojen muuttamista järjestelmätasoisen tuottavuusajattelun suuntaan.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s